Ihan 70-luvun lopulla asuin yhden lukukauden LGU:n eli Leningradin Valtiollisen Yliopiston asuntolassa Mytninskajan rantakadulla yhdessä Annelin, Tamaran ja Anjan kanssa - valkosipulin tuoksussa, torakoita hätistellen, kolhoositorilta sai omenoita, kaupasta ihan aina Viola-juustoa ja iltaisin valuuttabaarin täyttivät suomalaiset turistit ja koti-ikävää potevat rakennusmiehet. Opiskelijankin budjetilla jäätelöbaareissa sai maailman parasta mantelijäätelöä ja Sovetskoe Igristoe-kuohuviiniä.
Mutta ihan lähellä yliopistoa Vasilin saarella, nuoren suomalaisen vaihto-opiskelijan huomaamatta jatkuivat vierailut Pyhän Ksenijan, Jumalan hullun ja naisten suojelijan haudalla.
Ajatus on vaivannut minua. Miksi en huomannut, katsonut tarkemmin ? Ja mitä kaikkea muuta tapahtuikaan ympärillä huomaamatta?Ja keitä oikeastaan olivat totiset kämppäkaverit, Tamara Vladivostokista ja Anja Tashkentista? Uskoivatko hekin huolensa Ksenijalle?
Vihdoin aion etsiä Ksenijan haudan. Ehkä kirjoitan paperilippuselle viestin kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Mutta ihan lähellä yliopistoa Vasilin saarella, nuoren suomalaisen vaihto-opiskelijan huomaamatta jatkuivat vierailut Pyhän Ksenijan, Jumalan hullun ja naisten suojelijan haudalla.
Ajatus on vaivannut minua. Miksi en huomannut, katsonut tarkemmin ? Ja mitä kaikkea muuta tapahtuikaan ympärillä huomaamatta?Ja keitä oikeastaan olivat totiset kämppäkaverit, Tamara Vladivostokista ja Anja Tashkentista? Uskoivatko hekin huolensa Ksenijalle?
Vihdoin aion etsiä Ksenijan haudan. Ehkä kirjoitan paperilippuselle viestin kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti