cc by zoonar.com
Kaikesta huolimatta Pietariin.
Pian, toivottavasti, olen vuosiviisumin tyytyväinen omistaja ja vietän pääsiäisen mielikaupungissani. Kulitsa ja pasha voittavat kevyesti ja moninkertaisesti mämmin.
Nyt kulutan aikaani suunnitellen ja teen muistiinpanoja uuteen, mustakantiseen Moleskine-matkavihkooni: georgialaisia ravintoloita on jo odottamassa, oma listansa Natura Siberica-tuliaisista, muutama taidenäyttely, ehkä jopa Faberge-näyttely Shuvalovin palatsissa.
Tutustuin Annaan jolta vuokrasin asunnon ja huomasimme yhteisen asian menneisyydestämme: olemme kumpikin opiskelleet LGU:ssa ja jopa asuneet samassa opiskelija-asuntolassa, tosin ihan eri vuosikymmenillä, ehkä jopa eri vuosisadalla.
Lisää merkityksellisiä yhteensattumia - Anna vuokraa asuntoaan siinä samassa korttelissa, osoite on eri, mutta rakennus sama, Petrogradskajan kaupunginosassa, lähes Nevan rannalla. Matka on siis alkanut hyvissä ennusmerkeissä - tosin se viisumi vielä puuttuu.
Kevät Nevan rantakaduilla herättää jo ihanaa odotusta, mutta osaan realistisesti varustautua vettä ja rapakoita kestäviin käytännöllisiin jalkineisiin ja tuulenpitävään takkiin.Lammikoita väistellessä voi hyräillä iki-ihanaa kevätkappaletta hieman mukaellen:
On siis kevät, kuljen Nevan rantaa, tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa...
https://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti