Uuteen kaupunkiin tutustuu joutuisasti kun kävelee reippaasti aamusta iltaan. Illalla on paljon tietävämpi ja jalat on mukava nostaa kotisohvalle. Turisti on lepohetkensä ansainnut.
Vilnassa on kauniita kirkkoja, erityisen kauniita ja erityisen paljon. Ja portteja, vanhoja kaupunginportteja, portteja hiljaisille sisäpihoille.
Tänään poikkesin moneen pyhäkköön. Eniten pidin tunnelmallisesta punatiilisestä Pyhän Annan kirkosta, sirosta goottilaisesta rakennuksesta, kauniista kuin koru.
Aamunkoiton portti on vanhin säilynyt keskiaikaiseen Vilnaan johtaneista porteista. Portin kappelin ihmeitä tekevä Madonna katseli tyynenä japanilaisten turistien ryhmää ja kamerat tallensivat kiotolaisille sukulaisille vieraan länsimaisen temppelin jumalallisen naishahmon.
Ja vanha kirja on preloved. Kaunis ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti