Ateenassa: 1. päivä

Nyt on tsempattava: parasetamolia, duactia, C -vitamiinia. Ja kahvia on saatava. Eilen oli liian myöhäistä käydä kaupassa, siis kahvilaan.

Edellisellä kerralla kuljin turistin turvallisia ja tuttuja, toki mielenkiintoisia jälkiä - Akropolis, Plaka, muutama taverna. No, tämä kaupunginosa on eri maata. Exarchia on opiskelijoiden, kuppiloiden, pikkuliikkeiden, graffitien, kaikenlaisten kulkijoiden kotikulma. Mellakkapoliisipari seisoskelee kadunkulmassa vaikka kaikki vaikuttaa rauhalliselta ja arkiselta.

Kahvila löytyy helposti, vähän isompi ruokakauppa vaatii jo etsiskelyä ja kartan, lounas on hyvä mutta ei niin edullista kuin kuvittelin - toki ei ravintolakaan ollut kulmakunnan halvin, mutta nyt panostettiinkin hyvään ja positiiviseen mielialaan.

Ja sitten päivän ihme: Arkeologinen museo. Museo on tietysti jo sinänsä upea ja paljon katseltavaa.

Tänään minua kosketti eniten yhteen saliin koottu väliaikainen Odysseys-näyttely. Hieno ja elämyksellinen sinihohtoinen sali, meren kohinaa, esineitä museon kokoelmista, tekstejä kirjailijoilta. Kokonaisuuden yhteinen teema tuttu tai  tuntematon Odysseys. 

Minulla oli kunnianhimoinen ja hyvä äidinkielenopettaja ja muistin helposti Konstantin Kavafisin runon:

Pidä Ithaka aina mielessäsi:olet

päätyvä sinne määränpäähäsi.

Älä silti lainkaan kiiruhda matkalla.

Parasta on jos se kestää monta vuotta;

vanhana ankkuroi tuon saaren luo

rikkaana kaikesta minkä matkalta tuot,

odottamatta Ithakalta rikkautta.

Pitkän ja polveilevan runon luki englanniksi karhealla äänellä Sean Connery. En ryhtynyt itkemään , sillä vielä oli monta salia nähtävänä.

Hyvässä museossa on kahvila. Parhaissa museoissa on pieni salainen puutarha.