Garden Condos vaikutti edulliselta vaihtoehdolta. Ja kuvat puutarhasta kauniita.
Tosin yölampun sytytysyritys nokesi sormet, suihku lirutteli vettä huonosti ja arvaamattomasti, makuuhuoneen seinää pitkin valui vesi paremmin. Ensimmäisenä iltana huolestuin asiasta ja pimeältä pihalta löysin vartijan. Vartijalle asia ei varsinaisesti kuulunut, mutta pistäytyi katsomassa pumppuhaulikko kainalossaan. Pumppuhaulikko teki ikävän vaikutuksen kieltämättä, mutta ymmärsin toki, että ei sitä voinut ovenpieleenkään jättää odottamaan.
Lupasi ystävällisesti ilmoittaa eteenpäin ja vielä seuraavana päivänä poikkesi. No, ei ollut vartijan toimivaltaan kuuluva asia ja mekin kyllästyimme koko jupakkaan. Olkoon, hoitakoon seuraava jos sitkeyttä riittää. Ja ilman yövaloa tulee toimeen jos ei lue sängyssä. Eikä täällä taida moni lukea, oli enemmän muita aktiviteetteja tarjolla.
Meri oli lämmin, rannat kauniita, ilma aurinkoa ja valoa tulvillaan, musiikkia ja banana mama-drinkki - mitä vielä voi Karibialla toivoa?
Jokin kuitenkin vaivasi. Tytöt. Ja vanhemmat sedät. Oli vaikea hillitä omia reaktioitaan. Närkästystä ja noloutta. Sedät kotiin ja tytöt kouluun- ajatus luultavasti näkyi minusta jo kauas.
Paluumatka kesti kauemmin sillä Santo Domingon ruuhka on tavallista pahempi perjantai-iltapäivisin. Ruuhkan takia päätimme kävellä kämpille.
Google maps on oiva ja tarpeellinen. Tällä kertaa herttainen koputus olkapäälle ja ystävällinen neuvo: Älä kulje kännykkä kädessä. Kännykkä reppuun ja vain vilkaisu valoisimmissa kulmauksissa. Varovaisuus ei vielä ole iskostunut suomalaiseen luottavaiseen mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti