Oma blogiluettelo

torstai 27. helmikuuta 2014

Bar Vicente ja kaupungin kaunein hymy

Puerton kauppahalli on hyvä paikka ostaa tuoretta kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia. Lihatiskillä minun tosin on suljettava silmät.

Eniten pidän Bar Vicentestä. Itse Vicente - jo kolmannen polven Vicente siis - huolehtii asiakkaistaan hyvin. Jokainen on tervetullut, hinnat ovat varsin edulliset, puhe sorisee eloisana ja erittäin äänekkäänä.

Kahvia juodessa voi tarkkailla kauppahallin hyörinää ja ihastella baarin vanhoja julisteita. Täällä mikään ei ole muuttunut eikä uusia sisustussuunnitelmia ole kolmen Vicenten aikana edes harkittu.

Kaupungin kaunein hymy ei ole tämän julisteen herralla - konjakin avulla sadan vuoden ikään ehtineellä hurmaavalla harmaaparralla vaan luonnollisesti itse Vicentellä.





tiistai 25. helmikuuta 2014

Jättäkää sairaalamme rauhaan!

Kuulostaa niin tutulta.




El Puerto on noin 90 000 asukkaan kaupunki. Nyt täällä puolustetaan omaa sairaalaa.

Listaan kerättiin nimiä ja bussilasteittain lähdettiin Andalucian pääkaupunkiin Sevillaan kertomaan yhteinen  mielipide sairaalan lopettamisesta.

Kuninkaalliset, puolueet, pankit, paikallishallinto, poliitikot ja pormestarit  - varokaa! Karnevaalien odotetuin osuus on jo alkanut ja edennyt semifinaaliin: sketsikilpailu vuoden tapahtumista.

Aiheita ei puutu ja täällä todella osataan  poliittinen terävä satiiri. Kerran vuodessa kansa nauraa - siinä  karnevaalien idea lyhyesti.









maanantai 24. helmikuuta 2014

Päivän kahvikupilliset



Ennen  aamun ensimmäistä kahvikupillista en puhu, en edes ajattele.

Tässä vuokraisännän vanha mutterikannu ja sillä valmistan päivän tärkeimmän kupillisen. En tosin ole tyytyväinen makuun vaikka maku periaatteessa paranee kannun vanhetessa - tämän arkiviisauden kuulin edelliseltä vuokraemännältä. Ehkä valitsin väärän kahvilaadun lukuisista vaihtoehdoista Mercadonan hyllyssä.


Tämä kupillinen lähibaarissa jo lähes täydellinen. Ja kuvaan halusin myös ihan itse virkatun läppärikotelon, josta olen melkein ylpeä.


Juuri  nyt päiväkahvilla La Marina-baarissa. Pidän kovasti kahviloista, jotka eivät muutu: samat asiakkaat, samat tarjoilijat, samat leivokset. Vain itse vanhenen, mutta sekin suloisesti unohtuu tässä kahvilassa.


perjantai 21. helmikuuta 2014

Hyvää viikonloppua!




Viikonlopun alkajaisiksi kävin aamulla  kukkatorilla. Vaikeaa oli vain sopivan kimpun valitseminen, sillä maljakonhan kätevä emäntä tekee helposti muovipullosta.



                                                              

torstai 20. helmikuuta 2014

Lasi manzanillaa Sanlucarissa




Jerez, Puerto de Santa Maria ja Sanlucar de Barrameda -  kaikki kolme kaupunkia ovat sherryn kotiseutua:fino tai manzanilla, amontillado, oloroso...kaikki variaatiot selitetään,  maistetaan lasillinen ja sen jälkeen keskustellaan mikroilmaston tärkeydestä, merituulen merkityksestä ja suvun menneisyydestä.

Hienoja bodegoita, joilla on sukupolvien taakse ulottuva historia saman perheen omistuksessa. Näihin tarinoihin  ei väsy vaan jokainen bodega on omanlaisensa, yhtä kiinnostava ja jännittävä yhdistelmä historiaa ja nykypäivää.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Cadizin valoa




On varmasti kauniimpia kaupunkeja, hienompia taidemuseoita, kiinnostavampia nähtävyyksiä,  tyylikkäämpiä liikkeitä, parempia liikenneyhteyksiä, läheisempiä lentokenttiä, on espanjan kieltä joka edes muistuttaa sivistyneen  professori Retan kaunista kirjakieltä...Ja kuitenkin löydän lukemattomia syitä palata Cadiziin.

Rakastan Cadizin valoa, suolaista meren tuoksua, lähdön tunnelmaa satamassa, hieman rähjäistä ja elämän kuluttamaa kauneutta, lepohetkiä Candelaria-ja Mina-aukioiden suurten puiden varjossa,
ihmisten sitkeyttä huonoina aikoina.

Ja huonot ajat tulevat tänne yhtä varmasti kuin talven sateet kesän hehkuvan kuumuuden jälkeen

Talvea seuraa kuitenkin kevät ja toivon, että uutiset paranevat, työttömät löytävät  töitä ja suljettu Joselito-baari saa uuden yrittäjän, avaa jälleen ovensa  ja vanha tuttu tarjoilija tervehtii kuin ennen parempina aikoina.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Juan de La Cosa

Kaksi viikkoa Luja-kadulla vanhassa kivitalossa. Ja Puertossa vanha kivitalo on vanha.

Portaita kiivettävänä kolmanteen kerrokseen, yöllä tarvitaan sopiva määrä paksuja peitteitä ja villasukat, mutta ulkona aurinko jo lämmittää.

Kaupunki ei ole kovin suuri,  ihmiset ystävällisiä ja elämä rauhallista. Kun katselee tarkasti ympärilleen löytää paljon mielenkiintoisia, pieniä asioita, elävää historiaa, hyvää ruokaa sekä hienoja vanhoja sherry-bodegoita. Kaupunkilaiset pistäytyvät ostoksilla ja rouva laskee tynnyristä muovikanisteriin hienoa, aavistuksen merisuolalta tuoksuvaa, kuivaa fino-sherryä.


Cc by wikipedia

Olen käynyt Puertossa usein, mutta vasta tänään huomasin Juan de la Cosa-aukiolla pienen ja huomaamattoman muistolaatan joka kuvaa maailmankarttaa, keskiaikaista Mapa Mundia.

 Juan de la Cosa oli Kolumbuksen retkikuntaa kuuluvan Santa Maria-laivan kapteeni ja kartantekijä, jonka piirtämässä  maailmankartassa näkyvät ensimmäisen kerran molemmat Amerikan mantereet.

 Ja kartta on piirretty täällä Puertossa vuonna 1500 - toki pienen muistolaatan arvoinen tapahtuma kaupungin historiassa.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Plan B

Kiovan lavran sijaan jotain yhtä kaunista: El Puerto de Santa María. Kauniimpaa nimeä ei liene ole.

Seutu on tuttua, lahden toisella rannalla Cádiz, Euroopan vanhin kaupunki, jo foinikialaisten perustama hieman elämän kuluttama kaunotar. Lahden voi ylittää katamaraanilla tai hieman arkisemmin nousta lähijunaan.

En ole koskaan ajatellut asuvani El Puertossa. Sinne on ollut mukava pistäytyä ja jo matka katamaraanilla on virkistänyt, mutta olen ehdottamasti halunnut asua Cádizissa. Nyt totuttelen ajatukseen - asun toisella rannalla, katselen lahden yli Cádiziin ja nautin, niin luulen, pienen kaupungin rauhasta.

Puertosta minulla on paljon hyviä kokemuksia: El Romerijo täyttyy mariscojen ystävistä, El Arriaten nuoret yrittäjät saavat ravintolaansa innostuksen ja iloisen tekemisen avulla hyvän tunnelman, kaupungissa on vilkasta tarjontaa musiikin ja flamencon ystäville, vanhat rouvat pysähtyvät mielellään juttelemaan ja haikarat asuttavat kirkon torneja. 

Sinne siis.


cc by flickr.com