Oma blogiluettelo

torstai 15. tammikuuta 2015

Leivoskahvilla

 Vanha ja mukava Kuvshin-ravintola on uusinut sisustuksensa - mihin lie joutunut sympaattinen karhu eteisestä ja mistä löytyi tämä hääpari?



 Musiikki on sentään saanut jäädä ja sama venäläinen kaihoisa perusjollotus sulostuttaa ateriaa. Joko aika on kullannut muistot edellisistä kerroista tai entinen kokki lähtenyt takaisiin koti-Bakuun.

Onneksi Bushe-kahvila ei petä. Latte ja leivos pelastavat päivän ja sohjoisilla kaduilla ikävästi kastuneet kengät unohtuvat.



Sankarikaktuksia






En ollut koskaan käynyt Pietarin Kasvitieteellisessä puutarhassa ja vaikeaksi vierailu tänäänkin
osoittautui: ilman karttaa ja selkeää käsitystä sijainnista menin ensin väärälle metroasemalle, kyselin ja sain viisi erilaista, mutta yhtä epämääräistä ja hyvin ystävällistä neuvoa. En halunnut luovuttaa ja löytyihän se puutarha lopulta.

Ainakin talvella kasvihuoneissa voi vierailla vain oppaan kanssa ja kierrosta odotellessa kului lisää aikaa, kokopäiväretki siis. Löytyi kuitenkin työntekijöiden lounaskuppila ja tilasin meksikolaisen quesadillan ja Narzan-kivennäisvettä. Ikisuosikkia Borzomia ei tästä kuppilasta löytynyt.

 Opas oli asiantunteva, monisanainen ja piti ryhmänsä tomerasti hyvässä järjestyksessä. Pyhän Yrjön musta-oranssilla nauhalla merkityt lääkekasvit auttoivat sodan aikana kaupunkilaisten ja sotilaiden hoidossa, sankareita nekin.

Kierros oli kiinnostava, mutta oikeastaan haluaisin nähdä kesällä ulkopuutarhan pionien ja ruusujen kukkivan. Tai ehkä jonkin harvinaisen kaktuksen kukinnan, mutta nämä yölliset kierrokset ilmoitetaan lehdessä ihan  erikseen. 


Äkkilähtö - astu Allegroon


Ilman ennakkoharkintaa matkalla Pietariin. Ruplan kurssi, vuosiviisumi, uteliaisuus - sujuuko  pietarilaisen arki ilman Valion maitoa tai Viola-juustoa - ja niin ostin lipun Helsingin rautatieasemalta ja astuin junaan.

Junassa on rauhallista, vieressä istuva kaataa tölkistä Allegron  muovimukiin suomalaista piimää ja kassissa näkyy vielä yksi tölkki tuliaisiksi.

 Vaan ei ole ihan kuka tahansa venäläinen   edessä istuvakaan: jokainen venäläinen naispuolinen tullivirkailija sulaa hymyyn ja ehtii pyytää nimikirjoituksen. Paitsi nuorin sillä hänellä jo on nimikirjoitus kotona jääkaapin ovessa. Matka alkoi varsin hauskasti.

Pietarissa odottivat sohjoiset ja liukkaat kadut, varovaisuudesta huolimatta kengät kastuvat ja hieman viluisena houkutus poiketa lämpimään kahvilaan on melkoinen.