Oma blogiluettelo

tiistai 10. marraskuuta 2015

Miksi Budapestiin?

Budapest on matkan viimeinen kohde, ehkä vähän sattumalta mutta myös siksi, että vuosi sitten matka alkoi täältä ja kaupungista on mukavia kokemuksia. Avara, valoisa ja kaunis, mutta ei liian siloinen.

  Muutama mielestäni hyvä syy matkata Budapestiin uudestaan:

* hyvää ruokaa. Tässä on kaksi hyvää vaihtoehtoa: lähellä asuntoa Kazimir-bistro Kazynzcy-kadulla. Ruoka on hyvää, palvelu iloista ja tunnelma sopivasti perinteinen ja uusi. Viikonloppuisin elävää musiikkia.


Ja todella pieni Kispiac-bistro Hold-kadulla lähempänä Parlamentti-taloa.



* toimiva julkinen liikenne. Lippuja saa helposti automaateista ja tarjolla useita vaihtoehtoja. Me päädyimme ostamaan 10 lipun sarjoja ja oli meille oikea valinta, sillä kahden viikon aikana kävelimme kiitettävän paljon. Metroa tai ratikkaa käytettiin kuitenkin joka päivä.

* edullinen matkakohde. Ravintolat ja kahvilat, ruokaostokset ja matkaliput. Juuri muuhun ei rahaa käytetty. Ja lentolippujakin saa edullisesti.

* kiehtova yhdistelmä eleganttia, kaunista vanhaa arkkitehtuuria ja kodikkaan rähjäisiä kulmakuntia.

* yllätykset ja yksityiskohdat.

 Kurkistus sisäpihalle ja huomaat olevasi rauniopubissa. Tai puistonnurkasta löytyy yllättäen Michael Jacksonin muistopuu.


Tai kun muistaa katsella ylöspäin ja huomaa talojen hienoja yksityiskohtia: takorautaparvekkeita, patsaita, kauniita ikkunoita. Voi iloita siitä, että joskus ollut halua rakentaa kaunista ja pysyvää, on ollut aikaa, vaurautta ja taitoa.


* varsinaisten nähtävyyksien lisäksi niin paljon muuta. Tavallista arkea on aina hieno seurata. Budapest on rauhallinen kaupunki, apua saa jos kysyy, mutta kukaan ei tyrkytä yhtään mitään.

* leipomot. Tuntuu, että joka toinen kadulla kulkija syö paperipussista  hyväntuoksuista piirakkaa tai pizzapalaa. Minun suuri kiusaukseni on unikonsiemenillä täytetty pulla!

* täällä ei saa tupakoida sisätiloissa. Osaan arvostaa.

* katutaide. Aina kiinnostavaa.


maanantai 9. marraskuuta 2015

Sunnuntaina toripäivä Kert Szimplassa

Rauniopubien kantaäiti Kert Szimpla sattuu olemaan ihan naapurissa. Sunnuntaisin siellä järjestetään tuottajatori: juustoja, makkaroita, vihanneksia, hunajaa, hilloja, maistiaisia, musiikkia. Ja kävijöitä tungokseen asti.





Torikäynnin jälkeen pakkaamaan laukku, metrolla sinisen linjan päätepysäkille ja bussilla lentokentälle.

Köszönöm, Budapest!

torstai 5. marraskuuta 2015

Budapestin juutalaiskortteli

Pian kaksi viikkoa Rakoczi-kadulla. Asunto valittiin nopeasti - András  teki sopivan tarjouksen, kuvat näyttivät hyviltä eikä aikaa miettimiseen edes ollut.

Nyt olen tämän korttelin suuri ystävä. Kahdessa viikossa ehtii kävellä ja katsella, palatakin mukaviin ravintoloihin ja kuppiloihin. Asunto ylitti odotukseni, mitään en muuttaisi. Rakoczi-katu on tosin vilkas, mutta asunnon ikkunat ovat rauhalliselle Dohany-kadulle eikä katumelu häiritse. Yhtään aamuyön tunneille avoinna olevaa baariakaan ei satu kohdalle. Tyytyväinen asukas olen.

Tässä korttelissa on useita synagogia, kosher-ravintoloita ja kipa-päähinettä käyttäviä miehiä näkee joskus, mutta luulen että alue on nykyään tunnetumpi pienistä ravintoloista ja lukuisista baareista. Ihan lähellä on kaikkien Budapestin kuuluisien rauniopubien äiti, edelleen vilkas Kert Szimpla. Olihan siellä käytävä, vaikka mahdollisesti en kuulu varsinaiseen asiakassegmenttiin.




 Kazinczy-katu jo riittäisi muutaman päivän ohjelmaksi:  pieniä ruokapaikkoja, tunnelmallisia sisäpihojen kahviloita, paljon katutaidetta ja monenlaista kulkijaa.

Musiikkikoulun avoimista ikkunoista kuuluu flamenco-tanssijoiden harjoitus tai ahkeran piano-oppilaan tunti, talon seinässä oleva muistotaulu kertoo juutalaiskorttelin synkemmistä päivistä.

 Menneisyys ja elävä tämä hetki läsnä yhtä aikaa.



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syksy on ilo


Syksy on niin hienoa aikaa. Aurinko on paistanut, keltaiset lehdet lentelevät kaduille ja illalla laskeva aurinko hehkuu kauniisti. Vasta iltavalossa huomaa rakennusten kauniita yksityiskohtia. Tonava on maalauksellisen kaunis.

Tänään kokeiltiin 4. raitiovaunulinjaa, ohi Margit-saaren ja yli Tonavan, sillä halusin  nähdä Gul Baban muistomerkin Budan puolella. Ottomaanien arkkitehtuuri kiehtoo ja Gul Baba taas kauniin uskomuksen mukaan toi ruusun Unkariin. Ja olihan niitä, ruusuja vielä marraskuussa. Pettymys sen sijaan oli, että muistomerkki on korjaustöiden vuoksi suljettu vuoteen 2017.



Olen etsinyt mukavaa antikvariaattia ja tänään löytyi mieleinen:Nagy Diofa-kadulla, lähes King´s hotellia vastapäätä Massolit-niminen leppoisa kirjakahvila. Mukava tunnelma, erinomaista kahvia, hyvä valikoima englanninkielisiä kirjoja, eriparisia tuoleja ja pöytiä, hillittyä musiikkia ja pieni puutarha takapihalla. Oikea löytö.


tiistai 3. marraskuuta 2015

Junalla Egeriin



Budapestissa on hyvin toimiva julkinen liikenne. Metron käyttö on helppoa, sama lippu käy myös ratikkaan tai bussiin. Ja helppoa on matkustaa kauemmaksikin.

Aamulla Keleti-asemalla junaan ja kahden tunnin kuluttua Egerissa. Kaunis ja rauhallinen pieni kaupunki, joka väistämättä tuo mieleen Egri Bikaver-punaviinin, 70-luvun ja nuoruuden.

Kirkkoja, museo jossa ainoa Mozartin Unkarissa kirjoittama kirje ( ! ), pohjoisin turkkilaisten 1500-luvulla rakentama minareetti, ja  tietysti unkarilaisille tärkeä Egerin linna. Mozartin kirjettä ei löytynyt ja varmasti ainutlaatuinen tilaisuus kiivetä kapeaan minareettiin jäi käyttämättä, linna sentään tuli katseltua.

Paluumatkan hauskin hetki: nämä muistan! Junan hattuhyllyt!




Ja olihan Egerin asemalla mukava istua ja odottaa ja kuunnella runsaita ja monisanaisia jatkuvia kuulutuksia, joista ei ymmärtänyt yhtään mitään.



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kerepesin hautausmaa pyhäinpäivänä

Kaunis ruska hehkuu auringossa. Pyhäinpäivää vietetään myös täällä, vaikka marraskuinen hämärä puuttuukin. Ja hautausmaiden ystävänä heti aamulla kävelin Kerepesiin, Budapestin vanhalle hautausmaalle.



Kerepesin portilla sain mukaani alueen kartan ja ensimmäinen tunne oli oikea deja vú - olen nähnyt samat nimet joka päivä! Deák Ferenc, Blaha Lujza, Kossuth Lajos ja Batthyány Lajos ovat ihan tuttuja metroasemia ja Károlyi Mihály taas katu kotinurkilla. Yleissivistykseni koheni hieman ja nyt tiedän, että Lujza Blaha on Unkarin oma satakieli, Ferenc Deákin lempinimi taas on "Unkarin viisas mies" ja että unkarin kielessä ensin mainitaan sukunimi ja sen jälkeen etunimi.

Kerepesi on avara, valoisa ja puistomainen, mausoleumit ovat mahtipontisia, patsaat voivat olla myös kiinnostavan persoonallisia. Vihreä muratti peittää kauniisti vanhimpia hautoja.




Kaupunkilaiset toivat kukkia ja kynttilöitä, kuljeskelivat syksyisessä auringossa  tai vaikka istahtivat luonnoslehtiön ja värien kanssa hautausmaan penkille.