Oma blogiluettelo

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kaunis Matilda

Petrogradskajan kaupunginosa on yksi ikisuosikki - hienoja jugendtaloja, hiljaisia sisäpihoja ja värikästä arkea. Rauhallista ja mukavaa.

Tänään Poliittisen historian museoon, ihan moskeijan viereen, ensimmäistä kertaa ikinä. Rakennus on iso, pysyvä näyttely osin todella mielenkiintoinen, maksan audioesittelyn ja etsin yhtä ainoaa salia.

Poliittinen historia ei siis varsinaisesti ollut se houkutin ollenkaan vaan Matilda Ksesinskaja (1872-1971),  talon  alkuperäinen omistaja. Matildan pitkässä elämässä oli onnea, murhetta ja käänteitä riittämiin yhdelle naiselle.




Baletin prima ballerinan upea ura, kyllä vain, kiinnostavaa. mutta myönnän että eniten mieltäni kiehtoo suhde Venäjän viimeiseen tsaariin. Nikolai II oli vaimolleen ja perheelleen omistautunut mies, mutta ennen saksalaista prinsessaa oli kaunis ja lahjakas Matilda.

Suhteen päätyttyä Nikolai huolehti Matildan tulevaisuudesta, sitten vallankumous muutti kaiken ja Matilda pakeni Pariisiin. Vaan missä ovat Faberge-korut jotka Matilda piilotti kiireessä ennen pakoa?

Matilda eli lähes satavuotiaaksi, asui vallankumouksen jälkeen Pariisissa ja johti arvostettua balettikoulua. Jälleen yksi mielenkiintoinen venäläinen emigranttitarina.

Sokkeloisen rakennuksen alakerrassa on kahvila. Täällä ei mikään ole muuttunut muutamaan vuosikymmeneen. Aina ilahdun kun löydän tämän tunnelman: voin rauhassa tilata kahvia ja kaalipiirakkaa. Tänne eivät latte ja cheesecake ole vielä ehtineet.








tiistai 15. marraskuuta 2016

Lumikaaos Pietarissa

Ihan väärät kengät mukana.

Jalkakäytävät paksun, sohjoisen lumen peitossa, varovainen on oltava sillä en halua taas Evgenin vastaanotolle näyttämään turvonnutta nilkkaa.

Onneksi ei ole autoa hautautuneena lumeen vilkkaan kadun varressa ja voi vain seurata lapiointia bussin ikkunasta. Aikaa onkin  seuraamiseen sillä matka Erarta-museosta asunnolle kesti ruuhkassa kaksi tuntia.

 Ruuhkasta ja kaaoksesta huolimatta kukaan ei menettänyt hermojaan, ei lähellekään. Bussissa oli varsin kodikas tunnelma, oli lämmintä ja yhteinen puheenaihe.

Pidän kovasti katutaiteesta ja parasta Erartassa oli ranskalaisen katutaiteilijan väliaikainen näyttely.

 C 215 ei siis ollutkaan salin numero vaan taiteilijanimi. Sympaattinen kaveri kertoili videolla  elämästään ja töistään. Minua koskettaa katutaiteen hetkellisyys, aika ja elämä kuluttavat nopeasti eivätkä museon seinät suojaa ja silti monen katse viivähtää niissä kiireen keskellä, ehkä huomaamatta tai jättäen muistijäljen.

https://c215.fr/C215/OUTSIDE.html