Oma blogiluettelo

lauantai 31. lokakuuta 2015

Szentendre

Ehdin jo tuskailla tätäkin paikannimeä, mutta asemalla lipunmyyjä ymmärsi vaikeuksitta.

Paikallisjunalla 40 minuuttia ja Budapest tuntuu olevan kaukana. Rähjäinen pikkujuna kulkee ensin Tonavan rantaa ja sitten ohi pikkukylien. Syksyisen kauniita maisemia. Szentendre on junan päätepysäkki, joten helppoa. Saa istua ihan rauhassa ja opetella puhelimeen ladatussa appissa unkaria.  Enpä olisi arvannut, että vasárnap on sunnuntai. Hyvä puoli on, että ainakaan ei sekaannu muiden kielten kanssa.


                                       


Szentendre tuo mieleen Porvoon, kauniita taloja ja mukulakivikatuja, vanha kirkko, upea jokiranta ja rauhallinen tunnelma. Ja täältä löytyi yksi matkan parhaista ravintoloista: sisään astuessa tuoksui hyvältä ruualta, kokki puuhailee pienessä avokeittiössä, nuori apukokki hämmentää isoa kattilaa ja tarjoilija paistaa ehtiessään lettuja. Ei pikaruokaa vaan oikea, huolella tehty ateria.



On jo melkein marraskuu, illat pimenevät täälläkin varhain ja kävijöitä on vähän. Juuri nyt Szentendre on minusta kauneimmillaan



perjantai 30. lokakuuta 2015

Täällä kylpivät jo ottomaanit

Odotin kovasti ensimmäistä terveyskylpylässä käyntiä. Niitä on Budapestissa useita, kaikki kiinnostavia ja kauneimmat peräisin jo turkkilaisvalloituksen ajalta.

No, eilen olin Rudas-kylpylässä. Proseduuri vaikutti ensin monimutkaiselta: hinnastossa paljon vaihtoehtoja, rannekkeen avulla porteista sisään, vaatelokeroita, pukukoppeja, suihkuja, saunoja, erilaisia altaita. Torstaina osa altaista oli vain miehille, joten vanhin kahdeksankulmainen  allas jäi näkemättä. Pettymys lieveni kattoaltaassa - tumma iltataivas, valaistut sillat ja kuutamo.

Väsyneenä kotiin ja yöllä iski huono olo. Päätä särki ja vilutti ja aamuyö kului valvoen ja pohtien mikä terveysvaikutus osui huonosti kohdalleen. Tunnit kuluivat ja huonovointisena alkaa ihmettelemään miksi ihminen lähtee kotoaan vieraaseen kaupunkiin. Tai eksyy kylpylään.




keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Budapestissa

Liikenne Rakoczi-kadulla on vilkasta, mutta vanhan talon paksut seinät vaimentavat hyvin ääniä. Huoneet ovat korkeita, vanha parkettilattia kaunis ja naapureilla yhteinen sisäpiha - minä en pidä korkeista paikoista ja kuljen kolmannen kerroksen asuntoon tarkasti pitkin seinänviertä alas vilkuilematta.

Unkarilaiset ovat rauhallista väkeä, uutta naapuria tervehditään kohteliaasti, mutta tässä talossa elellään hiljakseen ilman espanjalaisen kerrostalon draamaa: kukaan ei huutele parvekkeelta toiselle eikä perheen asioita setvitä kovaan ääneen avonaisen ikkunan vieressä, televisiot eivät pauhaa yömyöhään. Aika mukavaa minusta.

Kyllä on uskottava suomalaisten ja unkarilaisten sukulaisuuteen, vaikka kieltä kuunnellessa epäilyttää. On hämmentävää, että ei ymmärrä mitään. En jaksa edes painaa nimiä mieleeni kokonaisina, muutaman alkukirjaimen vain. Noloa.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Bratislavassa ja presidentti naapurina

Jo aika mones airbnb-kämppä.



Tämä erikoinen asunto on vanhassa suojellussa talossa ihan Presidentin Linnan vieressä.  Huoneet neljä metriä  korkeita, parkettilattia kauniin kulunut, huoneistoon lisätty parvi portaineen arveluttava. Hinta kovasti edullinen.

Taksi keskustaan tuntui kalliilta, joten reippaasti matkalaukkua raahaten keskustaa kohti. Ilman karttaa mutta ei hätää, kysyvälle vastattiin ja asunto löytyi. Vielä en osaa tositilanteessa hyödyntää puhelimeen ladattua Tripadvisor-appia vaan valitsen ystävällisen vastaantulijan ja luotan annettuun neuvoon.

Nuori vuokraisäntä Blazej oli ostanut huonokuntoisen asunnon vuosi sitten ja remontti on erittäin, erittäin kesken. Kaikki oleellinen asunnosta oli sivustolla ihan oikein ja vielä ennen varausta Blazej varmisti, että parvi ja portaat eivät aiheuta hankaluutta. Eivät varsinaisesti, samanlaisia on suomalaisilla mökeillä.

Blazej remontoi asuntoa itse, mutta suurempiin korjauksiin tarvitaan tässä talossa museoviraston lupa ja auktorisoitu tekijä. Osoittautui hankalaksi ja kalliiksi. Nuori mies on optimisti ja uskoo, että investointi vielä kannattaa. Kaikesta sydämestäni toivon, että vesivuoto yläkerrasta ja ikkunaremontti hoituvat kohtuullisin kustannuksin ja vieraita riittää.





perjantai 23. lokakuuta 2015

Mirogoj - hetken kauneus





Minä olen seurakunnan ulkojäsen, mutta iloinen kirkollisveron maksaja, sillä kuvittelen että ne eurot käytetään hautausmaan hoitoon.

Käyn aina mielelläni hautausmaalla ja Mirogojin hautausmaa täällä Zagrebissa on vanha ja kaunis,
rauhallinen ja vihreä myös vierailijan hengähtää ja rauhoittua.

Raitiovaunu 14, neljä pysäkinväliä, kipuaminen ylös rinnettä, kerran jo piti varmistaa vastaantulevilta rouvilta oikea reitti, sitten perillä muurien ympäröimällä suurella alueella.

 Syksyn värit hehkuvat ja ihmiset kulkevat pysähdellen tunnettujen kroatilaisten haudoille, minulle kaikki nimet ovat ihan yhtä tuntemattomia.


maanantai 19. lokakuuta 2015

Zagrebissa sataa



Sade herätti jo aamuyöllä. Päivän ohjelma ratkesi: Särkyneiden suhteiden museoon.

Tarinat ja kaikenlaiset esineet - punainen mekko, avainnippu, madonnapatsas -  huvittivat,
ihmetyttivät ja liikuttivat. Kaikkihan ne oli luettava.

"Kohtasin hänet kesällä 1988  Amsterdamissa. Mies oli Perusta, junamatkalla tutustumassa Eurooppaan. Tapasimme Buddha Discossa ja muutama päivä sen jälkeen törmäsimme sattumalta toisiimme kadulla, mies muutti luokseni, viipyi kaksi kuukautta. Ja sitten katosi.

 Löysin jäähyväiskirjeen, jossa hän kertoi ostaneensa Perusta tämän pienen madonnapatsaan antaakseen sen matkalla löytämälleen rakkaalle.

Mies ei kuitenkaan tiennyt, että olin salaa tutkinut hänen matkatavaransa ja löytänyt muovikassillisen samaisia pikkupatsaita. "

Museon tarinoiden jälkeen jo nälkä, siis Amfora-bistroon , Dolac-torin varrelle syömään. Ihan täydellinen turistin päivä.



lauantai 17. lokakuuta 2015

Tänään Banja Lukassa

Vanha parkettilattia narisee jokaisella askeleella, on hieman hämärää. Tänne on siirretty koko suvun vanhat huonekalut, kaappeja ja pieniä lipastoja on riittävästi. Pistorasioita saa etsiä kaappien takaa.




Nikola oli ystävällinen ja matkalla bussiasemalta asunnolle ehti näyttää päänähtävyyksiä, suositella ravintoloita, kerrata Banja Lukan historiaa, kertoa kaupungin jalkapalloseurasta ja työstään opettajana
sekä ihmetellä matkalaukkujemme painavuutta. Samaa ihmettelen itsekin.

Ravintolan tarjoilija suositteli meille itsepintaisesti pikkuannoksia. Tuntui vähän omituiselta, ettei vain olisi arvioinut matkan kerryttäneen lisäkiloja. Nähdessäni annoksen ymmärsin kyllä. En jaksanut kuin puolet. Eika matkaseura ollut selviytyä isosta leivitetystä vasikanleikkeestä, siis myös pikkuannoksesta.

Illalla Kazamat-ravintolassa tarjoilija yllätti jälleen:

- Mitä sisältää tämä palenta-annos?
- On hyvä. Tykkään.
- Ahaa, vai niin. Entä tämä perinteinen juustopiiras?
- Ei hyvä.
- Jaha, no jopas. Otan sitten sen  palentan.

Kaupungin ravintoloista löytyi yksi ylitse muiden:



perjantai 16. lokakuuta 2015

Aamu Mostarissa

Sateessa ja ukkosessa uudelle siniselle sadeviitalle on ollut käyttöä joka päivä.



 Neretva-joki on noussut ja rantaravintoloiden pöydät uivat vedessä. Neretva ei enää ole kauniin turkoosi vaan mutaisen ruskea ja kuljettaa katkenneita puunoksia ja karanneita laitureita kovaa vauhtia eteenpäin.

On vielä aikaista, aamukahvia ja nettilehtien selailua ja vähitellen pakkaamista. Edessä on tänään pitkä bussimatka.

Nukun toisinaan huonosti ja niska on aamuisin usein kipeä, mutta Pansion Rosen akanatyyny on loistava! Tyyny rahisee vienosti ja aamulla olen levännyt ja niskakivusta ei tietoa.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Pansion Rose

Splitistä Mostariin hieno moottoritie, loppumatka mutkaista tietä läpi pienten kylien. Nyt on granaattiomenoiden aika. Tienvarsilla satoa kaupataan laatikoittain kuin Suomessa mansikoita.

Mostarissa tuoksuvat  hiiligrillit, kuuluvat minareettien rukouskutsut, Neretva-joki kohisee ja Vanhan sillan ympäristö täyttyy päiväturistien laumoista - ihailen vanhoja japanilaisnaisia ja päätän jälleen hankkia samanlaiset vaatteet ja erityisesti opetella käyttämään isoja, tyylikkäitä huiveja.

 Ihan vielä en olisi valmis liittymään hälisevään, oppaan johdolla kiiruhtavaan ryhmään. Vaan hyväntuulisilta nuo näyttävät ja aina rouvat ehtivät hypistelemään uusia huiveja kojujen ohi kulkiessaan.

Illalla tunnelma on erilainen, kadut hiljaisia ja sininen hämärä kaunis.


maanantai 12. lokakuuta 2015

Pyykkipäivä Splitissä

Sadepäivien välissä aurinkoa ja myös  naapurit innostuivat pesemään pyykkiä. Minä jo varhain hain lähikaupasta pesupulveria ja aloitin urakan. Tämäkin kotiaskare tuntuu hauskalta uudessa ympäristössä.



Toinen koneellinen menossa ja pian kaikki vaatteet pesty. Sadetta riittää niin pitkälle kuin säätiedotukset yltävät joten tämä mahdollisuus on nyt käytettävä.

Pyykin ripustaminen yhdeksännen kerroksen ison ikkunan ulkopuolelle oli aavistuksen verran
 pelottava vaihe. Käytin kaikki pyykkipojat ja yritin olla kurkottamatta liian kauas.