Vuosiviisumi taskussa, pääsiäinen Pietarissa?

 
 cc by zoonar.com

Kaikesta huolimatta Pietariin.

Pian, toivottavasti, olen vuosiviisumin tyytyväinen omistaja ja vietän pääsiäisen mielikaupungissani. Kulitsa ja pasha voittavat kevyesti ja moninkertaisesti mämmin.

Nyt kulutan aikaani suunnitellen ja teen muistiinpanoja uuteen, mustakantiseen Moleskine-matkavihkooni: georgialaisia ravintoloita on jo odottamassa, oma listansa Natura Siberica-tuliaisista, muutama taidenäyttely, ehkä jopa Faberge-näyttely Shuvalovin palatsissa.

Tutustuin Annaan jolta vuokrasin asunnon ja  huomasimme yhteisen asian menneisyydestämme: olemme kumpikin opiskelleet LGU:ssa ja jopa asuneet samassa opiskelija-asuntolassa, tosin ihan eri vuosikymmenillä, ehkä jopa eri vuosisadalla.

Lisää merkityksellisiä yhteensattumia  - Anna vuokraa asuntoaan siinä samassa korttelissa, osoite on eri, mutta rakennus sama, Petrogradskajan kaupunginosassa, lähes Nevan rannalla. Matka on siis alkanut hyvissä ennusmerkeissä - tosin se viisumi vielä puuttuu.

 Kevät Nevan rantakaduilla herättää jo  ihanaa odotusta, mutta osaan realistisesti varustautua  vettä ja rapakoita kestäviin käytännöllisiin jalkineisiin ja tuulenpitävään takkiin.Lammikoita väistellessä voi hyräillä iki-ihanaa kevätkappaletta hieman mukaellen:

On siis kevät, kuljen Nevan rantaa, tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa...

 https://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY

Melankolian kaupungit

Kotona on aikaa pohtia kaikkea mitä koki ja näki, haistoi ja maistoi, mahdollisesti oppi tai ehkä ohitti  huomaamatta. Ja tietysti on purettava laukku, pestävä pyykit, asetuttava arkeen.

Kuuntelen radiota paljonkin ja sattumalta - kuten useimmiten - kuuntelin uuden radiosarjan ensimmäisen osan. Musta aurinko käsittelee melankolian kulttuurihistoriaa. Ohjelmassa oli  katkelmia kirjoista, toimittajan omia tunnelmia, musiikkia ja pohdintaa melankolian eri ilmenemismuodoista. 

Sana jota olen etsinyt on siis melankolia. Melankolia yhdistää kaupunkeja, joista eniten pidän: Cádiz, Lissabon, Istanbul, ehkä myös Pietari. Joutilasta kulkijaa ympäröi haikean suloinen muisto menneistä ajoista. 

Melankolisen musiikin ylittämätön taituri on mielestäni Cesaria Evora. Laulun nimi Sodade viittaa kaipuuseen, haikeuteen, portugalilaiseen melankoliaan.

http://www.youtube.com/watch?v=ERYY8GJ-i0I



             cc by wikipedia

El Puerto - kolme kuvaa ja muutama miete

Kotona. Mukavaa.

Tällä matkalla vietin enemmän aikaa El Puertossa ja opin kaupungista paljon uutta. El Puerto on suurempi kuin olin ajatellut, mutta siellä on mukava kävellä. Rakkaan kotikaupunkini autoilijat eivät ole täysin sisäistäneet suojatien tarkoitusta  - auton joskus pysähtyessä jalankulkija hämmästyy, kumartelee  yllättyneenä ja päästyään kadun yli vielä vilkuttaa kiitokseksi. No, tuollainen kummallinen kumartelu ei Puertossa kuulu asiaan.

 Kaupungin turistitoimistossa San Marcos-linnan aukiolla olen ihan aina saanut poikkeuksellisen hyvää ja asiantuntevaa palvelua  Kävijää neuvotaan, saa hyvän kartan, tarkat aukioloajat ja useiden bodegoiden osoitteet. 

Hyvä tapa tutustua kaupunkiin onkin aloittaa muutamalla bodega-vierailuilla. Bodegan koosta riippuen, vierailu voi olla ammattimaisesti opastettu  ison Osborne-bodegan kierros videofilmeineen tai pienen bodegan sympaattinen esittely muutamalle kiinnostunneelle.

Aina kuitenkin kierroksen päätteeksi eri sherrylaadut maistellaan yhdessä ja keskustelu viriää helposti vertailtaessa oloroson ja amontilladon makua ja miettiessä käyttötarkoitusta rusinaisen makealle Pedro Ximenez-sherrylle.

http://www.osborne.es/productos/vinos/jerez/

Oma bodega-suosikkini

Jostain syystä olen mieltynyt kaupunkeihin, joiden kukoistuksen ehkä lyhytkin hetki on jäänyt taakse ja asukkaat jatkavat vaatimattomampaa elämää menneen loiston jo rapistuessa kauniisti ympärillä.Vanhaa ei kuitenkaan pureta surutta uuden tieltä vaan ajan kerrokset saavat näkyä, uusi ja vanha limittyvät kauniisti.

Myönnän - rappio ehkä jo voittanut

Uutta ja vanhaa: Suosittelen tai sitten en

Bar Vicente:
Calle Abastos
Puerto de Santa Maria

Viihtyisä, seinillä vanhoja kauniita julisteita. Kerrassa hieno paikka! Ja aina paikalla itse hurmaaava Vicente. Lämmin suositus!

                               








Ravintola El Arriate:
El Puerto de Santa Maria
Calle Los Moros

Viehättävä sisäpiha, kiinnostava lista, kunnianhimoista yritystä ja ystävällinen nuoripari ravintoloitsijoina.

 Nyt pitäisi hankkia hyvää oliiviöljyä kotiin ja opetella leipomaan rapeakuorista leipää.

Saimme  vihjeitä hyvistä oliivitiloista. Harmi, että emme ole ajatelleet vuokrata autoa ja El Palmar-rannan lähellä sijaitseva upeaa oliiviöljyä tuottava luomutila jää näkemättä. Ainakin tällä matkalla.



Ravintola Sopranis:
Calle Sopranis
Cadiz

Vuodessa ehtii muuttua paljon. Entinen suuri suosikkini. Siis valitettavasti entinen.

 Entisen ravintolan oheen avattu uusi tapas-baari. Ei ole helppo laajentaa ravintolaa ja säilyttää vanha hyvä tunnelma.

Parasta oli musiikki ja edelleen niin hieno vanha lattia.



Ravintola El Faro:
Calle San Felix 15
Cadiz

Perinteinen ja arvokas, myös kallis Michelin-ravintola.
Mutta suosittelenkin baaria.
 Loistavan hyvä on Arroz negro-annos, paella jossa mustekalaa.Ja elämyksen täydentävät huomaavaiset, hienotunteiset ja taitavat tarjoilijat. Kaikki miehiä, vanhimmasta nuorimpaan ihan huippuja. Kelpaa elämykseksi jo tarjoilijoiden seuraaminen. Baarissa hinta-laatu hyvinkin sopiva.


Antikvariaatti
Libreria Raimundo
Cadiz

Valtaisa määrä kirjoja hyllyillä ja epämääräisissä, vinoissa pinoissa lattialla.  Etsitty kirja kuitenkin ihmeellisesti löytyy.

 Olen ostanut täältä monta Alicia Gimenez Bartlettin dekkaria, sillä pidän päähenkilöparista, Petra Delicadosta ja Garzonista.

Ja omistaja on vanha rouva, joka puhuu taukoamatta ja ihan koko ajan. Välillä auttamassa rouvan rauhallisempi poika. Täällä poikkean joka kerta.



Kahvila Quilla:
Cadiz

Kahvila, josta hieno näkymä Santa Catalina-linnakkeelle ja merelle, hyvä paikka ihailla näkymää, katsella ohikulkijoita, kalastusveneitä.Tai laskevaa aurinkoa.


Auringonlasku Cadizissa on aina yhtä hieno. Ja Quilla on aitiopaikalla Atlantin rannalla.




Ultramarino Bar El Veedor:
Calle Veedor

 Perinteinen siirtomaatavaraliike ( ehkä sanaa ei enää käytetä suomen  kielessä eikä edes kuvaa hyvin pientä liikettä, mutta sanakirjakäännös "Ultramarino"-sanalle todella on siirtomaatavaraliike ) ja samalla baari, hyviä tapaksia, taitavia, arvonsatuntevia mutta sympaattisia tarjoilijoita, tuttua asiakaskuntaa hämärässa baarissa, jonka sisustusta ei varmasti ole muutettu ikinä ja hyvä juuri niin.

Toivon, että voin palata El Veedoriin ja löytää samat perinteiset tapakset,saman valikoiman herkkuja kaupasta, samat vanhat herrat nauttimassa lasillista fino-sherryä ja cadizilaisia  friteerattuja pikkukaloja.