Oma blogiluettelo

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kahdeksan maata ja kahdeksan valuuttaa



Matkan aikana valuutta tuotti oikeastaan yllättävän vähän vaivaa - korona, forintti, leu, lev, euro, denaari, dinaari, konvertibilna marka jättivät vain epämääräisen mielikuvan. Oliko nyt jaettava kahdella vai kuudella vai ... Ei suurta merkitystä, sillä hintataso oli kaikkialla hämmentävän  edullinen kunhan vain muisti vaihtaa jäljelle jääneet rahat seuraavaan valuuttaan tai edes euroiksi riippuen vaihtopisteen hyvästä tahdosta.

Ennen matkaa hetken harkitsin kuukauden Interrail-lippua, siis sellaista senioriversiota. Olipa hyvä, että jäi ostamatta sillä koko seitsemän viikon matkan aikana lippuihin ei kulunut kuin puolet Interrail-lipun hinnasta.

 Ja lisäksi juna on usein selkeästi huonompi vaihtoehto. Bussit, niiden aikataulut  ja hinnat ja bussiasemien taso tekevät matkustamisen maanteitse paljon houkuttelevammaksi. Matkanteko oli helppoa ainakin sesongin ulkopuolella, loka- tai marraskuu eivät ole houkuttelevimpia kuukausia reissata. Aina mukaan mahtui ilman suurempaa suunnittelua ja varausta.

Matkalla minut yllätti moni asia positiivisesti: ystävälliset ihmiset, suurten turistimäärien puuttuminen, todella hyvä ruoka, turvallisuuden tunne, airbnb-asuntojen kodikkuus ja taso, positiivinen tunnelma vaikkapa Sofiassa tai Belgradissa, monet nähtävyydet ja ennen  kaikkea ihan tavallinen elämä ympärillä, ihanat kahvilat ja tapa  istua kahvilla kaikessa rauhassa, pienet leipomot
ja oikeiden hiiliuunien tuoksu kadulla - olisipa mukavaa ostaa mukaan kuuma piirakka tai pala hyvää  pizzaa kotiin palatessa syksyn kylmissä säissä. Jo pelkkä tuoksu riitti ilahduttamaan ja lämmittämään mieltä.


Yhteen hankaluuteen en ehtinyt tottua: tupakointi ravintoloissa ja kahviloissa jaksoi ärsyttää. Kaikkialla tupakoitiin kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla, varsinaisia  raskaan sarjan tupakkamiehiä - ja naisia koko seutu. Teki mieli närkästyä ja paheksua, mutta tyydyin jupisemaan hiljaa suomalaisessa mielessäni ja edes yritin hillitä moraalista närkästystä ja terveystietoisuutta.

Yöjunassa Budapestista Romaniaan tapasin nuoren suomalaisen, joka matkusti seuranaan tyttöystävä ja vanha pystykorva. Positiivinen nuori mies sanoi meille iloisesti: On se kiva, että vanhatkin matkustavat.

 Me matkustimme hitaasti, emme ahnehtineet kilometrejä, ehdimme tutustua ja katsella ympärillemme kaikessa rauhassa. Baarit  jäivät näkemättä ja  jazzkellarit kokematta, mutta sanotaan, että turvalliseen reissaamiseen riittää yksi sääntö: älä ikinä-koskaan mene yökerhoon. Tätä sääntöä kuuliaisesti noudattaen vanhakin voi  nyt todistetusti matkustaa turvallisesti ja päästä vielä  kotiinkin uutta reissua suunnittelemaan.