Adiós, Santo Domingo

Mamey-kirjakahvila oli kaunis, viihtyisä ja kirjat niin kalliita, että enää en ihmettele vaikka en ole nähnyt kenenkään lukevan. Valikoima oli varsin elitistinen enkä osaa sanoa kenelle sellainen valikoima edes on suunnattu. Mutta pieni kirjakauppa, pari galleriaa, kahvila ja sisäpiha - oli todellinen ilo hetki viivähtää.

Aika sanoa adiós Karibian suurimmalle kaupungille, eteenpäin.

 Kaupunki oli haaste, se on myönnettävä. Kuumuus, liikenne, värit, ihmiset, historia, kaikenlaiset  palvelut joihin ei ole tottunut. Vaikea oli etukäteen hahmottaa. Ehkä meistä ei tullut ihan ystäviä, mutta paljon ajateltavaa kaupunki tarjosi ihan jokainen päivä. 

Jouluvalmisteluja Santo Domingossa

Nykyaikainen martta muistuttaa, että joulu tulee joka tapauksessa, että yletön kaappien ja komeroiden siivoaminen on ihan turhaa ellei joulunpyhiään aio komerossa viettää.

Näilläkään miehillä ei turhaa joulustressiä, dominoa ehtii pelaamaan oikein hyvin. Keskellä kirkasta päivää ja kadun vilinässä.

Luultavasti miesten  kotona puurtaa ainakin yksi martta tai ehkä täällä joulusiivous ja juuresten pilkkominen eivät olekaan jouluviikon ohjelmassa.

Sosuaan ja takaisin

Viisi tuntia Metro-bussissa, todella reippaasti  viilennetyssä eikä ollut tällä kertaa syytä närkästyä elokuvatarjonnasta sillä elokuvia ei ollut tarjolla.

Garden Condos vaikutti edulliselta vaihtoehdolta. Ja kuvat puutarhasta kauniita.

Tosin yölampun sytytysyritys nokesi sormet, suihku lirutteli vettä huonosti ja arvaamattomasti, makuuhuoneen seinää pitkin valui vesi paremmin. Ensimmäisenä iltana huolestuin asiasta ja pimeältä pihalta löysin vartijan. Vartijalle asia ei varsinaisesti kuulunut, mutta pistäytyi katsomassa pumppuhaulikko kainalossaan. Pumppuhaulikko teki ikävän vaikutuksen kieltämättä, mutta ymmärsin toki, että ei sitä voinut ovenpieleenkään jättää odottamaan.

Lupasi ystävällisesti ilmoittaa eteenpäin ja vielä seuraavana päivänä poikkesi. No, ei ollut vartijan toimivaltaan kuuluva asia ja mekin kyllästyimme koko jupakkaan. Olkoon, hoitakoon seuraava jos sitkeyttä riittää. Ja ilman yövaloa tulee toimeen jos ei lue sängyssä. Eikä täällä taida moni lukea, oli enemmän muita aktiviteetteja tarjolla.

Meri oli lämmin, rannat kauniita, ilma aurinkoa ja valoa tulvillaan, musiikkia ja banana mama-drinkki - mitä vielä voi Karibialla toivoa?

Jokin kuitenkin vaivasi. Tytöt. Ja vanhemmat sedät. Oli vaikea hillitä omia reaktioitaan. Närkästystä ja noloutta. Sedät kotiin ja tytöt kouluun- ajatus luultavasti näkyi minusta jo kauas.


Paluumatka kesti kauemmin sillä Santo Domingon ruuhka on tavallista pahempi perjantai-iltapäivisin. Ruuhkan takia päätimme kävellä kämpille.

Google maps on oiva ja tarpeellinen. Tällä kertaa herttainen koputus olkapäälle ja ystävällinen neuvo: Älä kulje kännykkä kädessä. Kännykkä reppuun ja vain vilkaisu valoisimmissa kulmauksissa. Varovaisuus ei vielä ole iskostunut suomalaiseen luottavaiseen mieleen.

Museoiden ilta Santo Domingossa

Santo Domingo on haasteellinen kaupunki, yllätyksiä täynnä, toisinaan rasittava. Ainakin maalainen uupuu päivässä ja palaa asunnolle jo ennen iltarientojen alkua. Ei vain jaksa vaikka vanhakaupunki vasta herää eloisaan iltaan.

 Minusta on tullut tottunut uber-taksien asiakas. Enää en siis kuvittele käveleväni keskustaan.

Tavallisin uber-kokemus on Huyndai Sonata ja mukava nuorehko kuljettaja. Matka keskustaan kestää lähes puolituntia ja maksaa noin neljä-viisi euroa liikenteestä riippuen. Ruuhkassa odotellessa parhaassa tapauksessa syntyy hieno keskustelu, kaikenlaista ehtii kysymään ja kuulemaan. Aina ei jaksa viritellä keskustelua ja sekin on ihan ok.

Eilen kaupunki yllätti tarjoamalla kaikille ilmaisen museoillan. Liikkeellä oli paljon lapsiperheitä, ilmeisesti  museoilta yllättikin vain meidät sillä täällä ei ole helppo onkia tietoja tapahtumista tai nähtävyyksistä.

Vanha keskusta on UNESCO-kohde ja kiinnostavimmat nähtävyydet ovat melko pienellä alueella. Santo Domingon nähtävyyksiä kuvaa parhaiten sana ensimmäinen : Uuden mantereen ensimmäinen katedraali, ensimmäinen katu, ensimmäinen yliopisto, ensimmäinen luostari  ja niin edelleen.

Päivän hienoin hetki oli juttutuokio dominikaaniveli Diegon kanssa. Diego on vielä noviisi ja esitteli kirkkoa vilkuillen välillä muistiinpanojaan. 44-vuotias Diego oli jättänyt valokuvaajan uransa neljä vuotta sitten ja ryhtynyt dominikaaniveljeksi. Uuteen elämäänsä tyytyväinen ja sympaattinen mies.

Mimosa-kahvila on suosikkini - paljon paikallisia, sopivasti tilaa, pieni sisäpiha ja ihan kelpo ruokaa. Tällä kertaa avokadoa ja kevyesti paneroituja katkarapuja. Ja palkintona ahkerasta museoillasta matkan ensimmäinen margarita. 

   

Kauhua Expreso Bávaro-bussissa

Santo Domingon kuumuus välillä jo rasittaa. Ja silloin voi tutkia bussiyhtiöitä ja reittejä saaren muihin osiin. Valinnan varaa on jonkin verran.

Expreso Bávaro-asemalle on hyvä tullä ajoissa sillä lippua ei voi varata etukäteen. Bussiaseman tehokkaasti ilmastoitu odotussali  täyttyy vähitellen ja matkaan päästään lähes aikataulussa.

So far,so good.

Vaan sitten alkaa ensimmäinen elokuva: Caceria 4 - suomeksi suunnilleen Teurastus jatko-osa 4. Nimi kertoo elokuvasta ihan kaiken. Auringon takia bussin ikkunat on peitetty verhoilla, maisemia ei näe ja on vaikea välttyä elokuvatarjonnalta.

Ei tarvita espanjan kielen taitoa,  vuorosanoja  on harvakseltaan. Vaikea kuvitella jatko-osaa, sillä hengissä säilyneitä ei ole montaa. Harkitsen reklamaatiota ja ajattelen ehdottaa sellaista mukavaa romanttista komediaa. Tai edes komediaa. Tai ihan mitä muuta vain.

Nousen bussista El Cortecito-pysäkillä. Kuljettajan apumies kailottaa pysäkin kuuluvasti kuten pyysinkin.

Ranta on kuin matkaesitteessä ja reklamaation vaatima pieni vaivannäkö ei enää tunnu yhtä tähdelliseltä, Nössö mielenlaatu tai hehkuva aurinko taltuttaa närkästyksen. Ja vähän mietityttää myös  se, että vierustoverit iloisesti nauroivat minun kauhistukselleni. No, mukavuusalue ylittyi ja se kai on yksi matkailun anti.

Diego Kolumbuksen makuuhuone

Diego Kristofferinpoika Kolumbus ja Doña Maria de Toledo nukkuivat mukavasti viereisissä makuuhuoneissa, aika vaatimattomasti tosin, ei ollut vielä kotoilun aika eikä Doña Maria ollut kuullut hyggestä.

Palatsi oli ilmava ja lähes kodikas vaikka varmasti aikansa edustuskoti.  Ihan erityisen paljon pidin kynttilänjaloista. Kynttilät olivat yhtä iloisesti vinossa ja vinksallaan kuin itselläkin.

Kuuma kulttuuripäivä päättyi Santo Domingon katedraalissa, Uuden mantereen ensimmäisessä ja ainoassa sisältä goottilaisessa kirkossa.