Oma blogiluettelo

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ei niin hiljainen viikko



La Semana Santa - viikko on pyhä, ei hiljainen. Palmusunnuntain ensimmäiset kulkueet olivat täynnä väriä, tuoksua, huumaavaa puhallinmusiikkia ja rumpujen kuminaa, sauvojen kolautuksia- merkki jatkaa kulkuetta, heilauttaa hartioille monen kantajan voimin Kristus tai Neitsyt Maria ja marssia eteenpäin seuraavaan lepohetkeen asti, tunteja ja tunteja.







Sokko-ostos




Nyt niitä on. Laatikossa puolisen tusinaa. Arcos de la Fronteran viimeisen klausuuriluostarin nunnien leipomia pikkuleipiä. Proseduuri oli melko yksinkertainen: astu luostarin eteiseen, paina soittokelloa, esitä pyyntö esim. pikkuleipiä puolitusinaa,  ystävällinen ja nuori naisääni luukun takaa ilmoittaa hinnan, aseta eurot pyörivään telineeseen, teline pyörähtää ja pikkuleivät sekä vaihtorahat odottavat
tarjottimella. Kiitokset ja hyvänpäiväntoivotukset. Kadulla kirkkaassa auringonvalossa voi tutkia
ostostaan, laittaa reppuun ja suunnitella sopivaa hetkeä niiden nauttimiseen, ihan tavanomaisia piparkakkuja kun eivät ole.

Oikeastaan olisin halunnut ostaa pullia, mutta nuori nunna pahoitteli niiden siltä päivältä juuri loppuneen. Hyvä on, että nunnien business kukoistaa. Klausuurinunnat eivät poistu luostarista eivätkä ole yhteydessä ulkomaailmaan. Pikkuleivät tuovat yhteisölle tärkeitä tuloja ja kävijälle hetken kosketuksen erilaiseen elämäntapaan.

Pääsiäinen on lähellä. Kaduilla on pääsiäisjulisteet, kulkueiden reittien varsilla katsoja-aitiot valmiina odottamassa, parvekkeilla riippuu tummanpunaisia pääsiäisliinoja kuin paksuja samettisia kirjailtuja mattoja, jokavuotinen pääsiäisen ajan kulkueita ja traditioita tarkasti esittelevä kirjanen A paso horquilla  on nyt ostettavissa ja sitä todella tutkitaan ja luetaan.

Odotuksen tunne ennen hienoa juhlaviikkoa huipentuu tänään palmusunnuntaina, sillä ihan pian lähtee ensimmäinen kulkue Nuestra Senora del Carmen-kirkosta, seuraava Iglesia de Maria Auxiliadora-kirkosta, seuraava Iglesia de Santo Domingosta, seuraava San Lorenzo Mártir-kirkosta ja tämän sunnuntain viimeinen San Agustín-kirkosta. Viimeinen palmusunnuntain kulkueista saapuu takaisin omaan kirkkoonsa vasta puoli kahdelta yöllä. Ja ymmärrätte varmaan, että tämä on vasta alkua. Edessä kokonainen viikko kulkueita, kynttilöitä, kukkia, musiikkia, saeta-lauluja, rumpujen ja askelien ääniä pimeässä yössä.




perjantai 27. maaliskuuta 2015

Odotettu vieras



Jokainen risteilijä on Cadizissa odotettu ja tärkeä. Aida, La Belle de Cadix, Costa Pacifica, Sea Cloud tulevat nopeasti tutuiksi.

 Risteilyvieraiden saapumisen huomaa: aamupäivällä kaupungissa parveilee oppaan johdolla kuuliaisia ryhmiä, viitseliäämmät ja nuoremmat pariskunnat kulkevat kartta kädessä sokkeloisilla
kaduilla ja kääntelevät karttaansa kadunkulmissa. Tiedän, että Cadiz ei ole ihan helppo kaupunki
suunnistaa ensikertalaiselle ja edes kartta ei aina ole suureksi avuksi.

Päivän mittaan kahvilat toivottavasti täyttyvät, tapasbaarit saavat asiakkaita ja vaateliikkeet ostajia. Liikoja ei kannata odottaa, sillä risteilyvieras ei jaksa satamassa ylettömästi syödä eikä ehdi käydä kampaamossa tai korjauttaa kenkiään suutarilla.

Kaupunkilaisia ymmärrettävästi harmittaa, että satamassa on busseja jo odottamassa ja osa turisteista viettää päivän Sevillassa. Harmi on, sillä onhan tämä hieno kaupunki ja yhdenkin päivän aikana ehtii kävellä ja katsella eikä täällä eksyminen ole vaarallista, sillä meri ei koskaan ole kaukana ja risteilyaluksen kyllä näkee huonoillakin silmillä vaikka kauempaa.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Melkein Afrikassa



Lähes kaksi tuntia bussissa, sade vain yltyi, mutta matka Tarifaan sujui mukavasti.

Tarifan tuuliset rannat houkuttelevat surffaajia, mutta minua kiinnosti vanha kaupunki, linnoitus ja ennen kaikkea meri - Afrikan rannikko oli paljon lähempänä kuin olin kuvitellut, lauttayhteys Tangeriin kuin Helsingistä Tallinnaan ja Välimeri vaihtuu Atlantiksi, aavaksi rannattomaksi
maisemaksi. Hiekkarannat olivat vielä tyhjiä, kesän sesonki vasta alkamassa. Sopiva hetki käydä ja nauttia rauhallisesta tunnelmasta.




Surffarit ovat rentoa nuorta väkeä ja pienet liikkeet täynnä surffausvälineitä, urheiluvaatteita ja etnoliikkeitä. Tarifassa iski houkutus ryhtyä myöhäishipiksi tai ainakin elämäntapa-surffariksi ilman surffilautaa. 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vaalit ja El Clásico



Jännittävä ilta vaalitulosta odotellessa, Andalucian aluevaaleissa on kuusi miljoonaa äänioikeutettua ja yli 60 %  myös käytti äänioikeuttaan. Uusia ja vähintäänkin mielenkiintoisia puolueita on kaksi: jo tutumpi Podemos ja vaalien yllättäjä Ciudadanos. Kaksi vakiintunutta valtapuoluetta pidättävät henkeä jännityksestä.

Jo alkuillasta baarit alkoivat täyttyä, tunnelma oli jännittynyt ja televisiot tiukasti viritetty seuraamaan jalkapalloa! 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Taidetta ja lämmittelyä



Tänään satoi, huomenna sataa. Reippaasti aion kuitenkin viedä pyykit katolle odottamaan parempaa aikaa.

Sateisen päivän pelastaa lämmin taidemuseo. Oikeastaan päivä kului kolmessa eri taidemuseossa, hienoja vanhoja rakennuksia jokainen. Ja lämpimiä, sellaista oikeaa kuivaa lämpöä, jonka tuntee heti sisään astuessa. Malttoi katsella ja hiljakseen kulkea, nauttia rauhallisesta päivästä. En sentään jäänyt kuivattelemaan kostean nihkeitä vaatteita ECCO-taidehallin mukavalle nahkasohvalle, vaikka ajatus houkutti.


Vaalikuume ei nouse





Flunssa, yskä ja nuha iskivät, raihnais ja voimaton olo.

Vaalikuume sen sijaan ei Andalucian aluevaaleissa oikein nouse, mielestäni yllättävän rauhallista. Vaalimainoksiakin on vähänlaisesti, keskusteluja televisiossa on, mutta mitään kiihkeää vaalien odotusta en oikeastaan huomaa, ei katukokouksia eikä kovaäänisiä vaalitilaisuuksia. Ehkä ihmiset ovat väsyneet.

Pääministeri,  PP-puolueen Rajoy vakuuttaa andalucialaisille makronumeroiden kertovan talouden tervehtymisestä ja vetoaa puolueensa puolesta. Ihmisten arkikokemus on kokonaan toinen,  työttömyys edelleen korkea ja köyhyys näkyy kadulla.

PP ( oikeistopuolue), PSOE ( sos.dem.) ovat kaksi  perinteistä valtapuoluetta, mutta nyt vanha kaksipuoluejärjestelmä on selkeästi uhattuna. Uusia puolueita on kaksi: Podemos ja Ciudadanos.

Korruptio ja työttömyys, siinä Andalucian suurimmat ongelmat. Toisinaan masennun jo itsekin. Tämä  
on Espanjan köyhää etelää.

Edes Cervantesin luiden löytyminen ei riitä mielialaa nostamaan. Mielialaani piristi kyllä aamutelkkarin vanha kirjallisuuden professori ja Cervantesin tuntija. Vanha mies vähät välit luista, kirjailija kun kuoli jo 1616 ja luut nyt ovat mitä odottaa saattaa,sanoi.  Suositteli lukemaan El Quijotea,aloittamaan mistä kohdasta vain ja lukemaan muutaman sivun, jatkamaan toisesta kohdasta toisena päivänä ja nauttimaan näin hienosta teoksesta. Nuorena ja keski-ikäisenä kirjasta voi nauttia, vasta vanhana ymmärtää sen arvon. Hieno ja suorapuheinen herra.


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Renfen kultakortti



Espanjan rautateiden - Renfen- kultakortti on nyt lompakossa! Jokainen yli 60-vuotias matkustaa hieman päivästä riippuen lähes puolet halvemmalla. Kultakortin saa asemilta, tosin jouduin käymään kaksi kertaa, sillä en tullut heti ajatelleeksi ottaa passia  mukaan. Asiointi  sujui ystävällisen virkailijan kanssa, ympärillä hirveä määrä roskaa lattioilla ja kova meteli: aseman siivoushenkilökunta on lakkoillut irtisanomisten vuoksi yli viikon.

Ja on kortti jo testattukin. Kolmen tunnin junamatka Cordobaan sujui hyvin eikä lipuntarkastaja alennusta ihmetellyt.  Cordoban asema oli yhtä roskainen ja lakkolaiset tukivat vaatimuksiaan
huumaavalla metelillä, torvet soivat ja pillit vinkuivat.

Cordoba on tuttu kaupunki, ja Moskeija on aina yhtä mykistävä. Muistan yhä keskikoulun
maantiedon kirjasta pienen ja hämärän kuvan Moskeijan sisältä, pylväsrivien loputtoman tuntuisen jatkumisen. Tänään kuvien tulva on pienenkin ihmisen maailmassa niin suuri, että usein ajattelen, jääkö yksikään kuva samaan tapaan mieleen elävänä vuosikymmenien ajaksi.

Cordobassa on tärkeää nähdä Moskeija ja sen jälkeen yhtä tärkeä lähteä hieman kauemmaksi matkamuistokojuja ja päiväturisteja täynnä olevilta lähikujilta.

Yllättävän pienen kävelymatkan päässä tavoittaa kaupungin sielun, sanotaan että kaupunki on täynnä
legendoja ja kertomuksia, salaisuuksia ja menneiden aikojen oppineiden henkeä - minua kiehtoo  ajatus kristittyjen, arabien ja juutalaisten  yhteiselosta, sivistyksen ja suvaitsevaisuuden ajasta, ehkä
ainakin osittain kuvitellustakin sopuisasta yhteiselosta.





Maimonides (1100-luku): Opeta kielesi sanomaan "en tiedä", ja  edistyt.


Cordobassa riittää jo pelkkä kävely vanhoilla kujilla, ihmisten katseleminen, pienet baarit ja sisäpihoille kurkistelu - patiot ovat yksityisiä tiloja, perheen oleskelupaikkoja, mutta perinteeseen kuuluu ilahduttaa myös ulkopuolisia hienovaraisilla näkymillä ja harkituilla yksityiskohdilla.

Minä rakastan erityisesti Vianan palatsia. Palatsi on ollut vuosisatojen ajan eri sukujen hallussa ja patiot kertovat menneiden omistajien mieltymyksistä ja puutarhan tärkeydestä. Palatsin puutarha, tai oikeastaan seitsemän patiota suihkulähteineen kertovat varakkaan perheen elämästä suojattujen muurien sisällä, vain pieni osa puutarhaa avautui kadulle, tarkoituksellisesti ohikulkijoiden ihasteltavaksi. Niin kaunista ja niin rauhallista, oikea puutarhaharrastajan taivas.



maanantai 9. maaliskuuta 2015

Calle Cardoso 10



Eri puolilla vanhaa kaupunkia, mutta ehdottomasti vanhassa kaupungissa. Kerran uudessa talossa, yleensä vanhassa, joskus remontoidussa, joskus ei. Tärkeä asunnon valintakriteeri on exterior - ihanaa valoa ja luultavasti kamalaa katumelua-vai interior. Tällä kertaa interior ja vielä planta baja eli alin kerros. Voi ja voi.

Asunto on rauhallinen ja kaunis, mustaa ja valkoista, harmaata eri sävyissä, kaikki juuri Ikeasta
hankittua ja varmalla maulla valittua. Tilaa on kahdelle ja lämmin vesi riittää kahteen suihkuun jos on tarkka, siis toisin kuin kotona täällä ei suihkuun voi jäädä nauttimaan lämpimästä vedestä vaan on peseydyttävä ekologisen tehokkaasti. Toivottavasti tämä hyvä tapa siirtyy myös kotiin. Luultavasti ei.

Mutta kylmää täällä on. Tai asian voi ilmaista toisin: Suomessa tottuu erittäin lämpimiin sisätiloihin. Täällä ei oleskella paljain jaloin t-paidassa vaan lämmin kotiasu ja tossut, paksut peitteet ja lämpöpullot ovat tarpeen ja silti yleensä hieman palelee.

Tarkka on oltava roskapussien kanssa: se joka jättää ensimmäisen roskapussin ulkokäytävässä olevaan roska-astiaan, huolehtii roska-astian siirtämisestä ulos kadulle yhdeksän jälkeen illalla, sillä roska-astiat tyhjennetään joka yö. Ensimmäisenä aamulla liikkeellä oleva siirtää roska-astian takaisin sisälle. Kierrätettävä lasi, metalli ja paperi on vietävä vähän kauemmas  yhteisiin säiiöihin. Sujuu ihan hyvin.

Hyvä puoli tässä asunnossa on sijainti, ihan kauppahallin vieressä, juuri näillä kapeilla ja hieman rähjäisillä kaduilla, keskellä karheaa arkea ja omalaatuisia kulkijoita, yllättävän rauhallista värikkäästä menosta huolimatta. Plaza Candelaria ja Plaza Mina ovat kauniimpia, mutta tämä oma Plaza de la Cruz Verde tarjoaa kyllä kiinnostavaa seurattavaa päivän jokaisena hetkenä.

Aukiolla on pari pientä kauppaa ja sellaisen kaupan on oltava auki lähes aina kannattaakseen. Illalla ennen yhtätoista hain lähimmästä pari leipää. Tiskin takana oleva vanha setä jutteli samalla asiakkaiden kanssa ja pudotti toisen leivistä lattialle. Ihan muina miehinä nosti ylös ja laittoi pussiin. Onko ihan pakko syödä? Ja kun ei tiedä kumpi leivistä on poimittu kaupan lattialta...






perjantai 6. maaliskuuta 2015

Cadizin katot




Juuri hain pyykit katolta ja täällä todella voi sanoa, että ne ovat merituulen raikkaita.

Vuosien varrella olen asunut Cadizissa monessa osoitteessa ja monenlaisessa kämpässä, mutta
arkinen ilo on aina ollut kiipeäminen katolle pyykkikorin kanssa. Katolta avautuu näkymiä toisille
katoille, näkyy ehkä kattopuutarhoja, alhaalta kuuluu kadun ääniä ja parhaassa tapauksessa siintää
kaistale merta. Kokemus on opettanut, että pyykkipoikia saa olla hyvänlainen kori.

Tuulisina ja aurinkoisina päivinä pyykkejä kuivataan ahkerasti ja katoilla kuivuvat lakanat värittävät hauskasti sinistä taivasta. Kaunista kunhan huomaa katsella ylös.


torstai 5. maaliskuuta 2015

Genoves-puiston suloisin suihkulähde



Cadiz ei varsinaisesti ole puistojen kaupunki, mutta jo 1700-luvulla perustettu ja monia muutoksia vuosisatojen kuluessa kokenut Genoves-puisto on hieno: sypressejä, palmuja, valtavia araucarioita, fiikuksia, jakaranda-pensaita, varjoisia käytäviä, suihkulähteitä, lukuisia kissoja ja uskollisia kissojen ystäviä sekä tietysti kahvila.

José Celestino Mutis, Cadizista kotoisin ollut kuuluisa kasvitieteilijä on saanut oman patsaansa puiston rauhalliseen  kulmaan - aina ajattelen, että paikka ei voisi kasvitieteilijälle olla mieluisampi, vihreä ja varjoisa.





tiistai 3. maaliskuuta 2015

Viimein Cadizissa



Cadiziin palaa kuin kotiin, aina löytää sekä uutta että kaikki tutut, jo läheisiksi käyneet  paikat ja ihmiset: sama sanomalehtien myyjä pienellä aukiolla, samat tarjoilijat, samat kauppahallin myyjät, sama kassarouva Carrefourissa. Sama ihana valo.

 Ja aina saa surra myös menetyksiä - mihin katosi vaikkapa Rayela-ravintolan ystävällinen omistaja. Se traspasa-kyltti ilmoittaa paikan olevan myynnissä ja ravintola on jo hylätyn ja hieman rähjäisen näköinen.

Aamulla hain Diario de Cadiz-lehden ja puhelias rouva päivitteli ja manaili poliitikkoja ja muita ketkuja - muutosta on varmasti luvassa Andalucian aluevaaleissa maaliskuun 22. päivä.

Eniten jännitetään, pelätään tai toivotaan, uuden Podemos-puolueen menestystä sen ensimmäisissä aluevaaleissa. Vaalien aikainen ajankohta yllätti puolueen ja sen ehdokasta Andalucian aluehallinon johtoon - Presidente de la Junta de Andalucía - ei ihan virallisesti ole vielä nimetty. Vahvin ehdokas on nuori Teresa Rodríguez, Rotasta kotoisin oleva puolueen europarlamentaarikko ja arabian kielen maisteri.

Jännittävä maaliskuu edessä.