Oma blogiluettelo

torstai 19. lokakuuta 2017

Aurinkoinen Kiova tänään




Lämmin ja aurinkoinen päivä, Kiova kauneimmillaan. Syksyn ruska ja auringon lämpö  sateisten päivien jälkeen. Juuri oikea päivä kaupunkiretkelle.

Olen jo tottunut metron käyttäjä: kassaluukulta sininen muovipoletti, viisi hryvniaa eli alle 20 senttiä ja liukuportaisiin. Metroverkko on verraten harva ja hyvä on varautua tungokseen vaunussa ja pitää lujasti kiinni sillä jarrutus asemalle tullessa helposti kaataa huolettoman.

Aurinkoinen päivä kului Podilissa, Kiovan vanhimmassa osassa ihan Dneprin rannalla. Vanhimmat rakennukset ovat tuhoutuneet tulipaloissa vuosisatojen kuluessa,  mutta nykyinenkin Podil riittää minulle.

Halusin Podiliin monesta syystä. Halusin nähdä jokisataman, nousta funikulaarilla takaisin yläkaupunkiin ja  ennen kaikkea etsiä muraaleja.



Muraalien löytäminen oli vaikeaa. Ja kun lopulta etsiskelyn jälkeen löytyi se kiinnostavin yliopiston sisäpihalta, melkoisen hankalassa paikassa ja jotenkin unohdettuna, oli ihan mahdoton saada edes jonkinlaista kuvaa. Tässä paras yritykseni, joka huonosti valittää maalauksen hauskan tunnelman ja lukemisen ilon. 




maanantai 16. lokakuuta 2017

Taidesunnuntai



Sateinen  sunnuntai taidemuseossa. Hauska kokemus kierrellä saleja ja huomata, että yhtään ainutta tuttua taiteilijaa ei tule vastaan. Sellainen freesi taidenautinto.

Museo on lähellä Maidan-aukiota, rakennus vaikuttaa hieman synkältä sateisessa säässä ja sisällä oli todella viileää.  Museotädit kietoivat saalejaan tiukemmalle, mutta kävijä sai kierrellä kaikessa rauhassa. Osaan kovasti arvostaa, sillä tiedän ärsyyntyväni kohtuuttoman paljon tätien ohjailusta.





Sunnuntai tai arki, pienet ja isommatkin liikkeet ovat auki. Viikonloppuna Kreshsatik-pääkatu on liikenteeltä suljettu ja sateisesta säästä huolimatta kiovalaiset ovat perheineen liikkeellä.

 Keskustassa isot kadut useimmiten ylitetään alikäytävien kautta. Ja ne ovatkin varsinainen yllätys: kokonainen verkosto pitkiä kauppakäytäviä täynnä pikkuliikkeitä, hienoja ja kirkkaasti valaistuja merkkiliikkeitä, kirjavampia ja kiinnnostavampia arkisia kojuja. Ja aina kahvikioskeja. 



perjantai 13. lokakuuta 2017

Kiovan Pyhä Sofia







Kiova - kirkkoja, kauniita ja erilaisia riittää vaikka jokaiselle päivälle.

Pyhän Sofian katedraali on  kaupungin vanhin. Ja vanha on täällä yksiselitteisen vanha,  sillä Jaroslav I Viisas perusti kirkon 1000-luvulla.

Katedraali on Unesco-kohde ja nykyään museo. Jonkin verran hankalaa oli valita sopiva pääsylippu, sillä yhdistelmiä oli useita. Nyt tiedän, että itse katedraali ja puutarha riittävät hyvin ja alueen muut luostarirakennukset  ovat vähemmän kiinnostavia.

Katedraalin freskot ja mosaiikit ovat alkuperäisiä, tunnelma hämyisä ja kaunis. Lokakuu on rauhallista aikaa ja kirkossa voi kulkea hiljakseen ja ihailla  ajattomia enkeleitä ja kirkon pyhiä lempeissä vuosisatojen kauniisti kuluttamissa seinämaalauksissa. Yksi hienoimpia kirkkoja minulle.

Kiovan nykypäivä on yhtä kiinnostavaa. Täällä riittää nähtävää, uutta ja mielenkiintoista on paljon, on rauhallista ja yllätyksiä riittää tarkkaavaiselle kulkijalle. Asukkaita on noin kolme miljoonaa, välimatkat suuret ja mäkiä noustavaksi ihan riittävästi. Metro auttaa ja on helppo käyttää, tosin asemat ovat toisistaan kaukana ja joka tapauksessa tarvitaan hyvät kengät ja reippaat jalat.

Maidan-aukio on televisiosta tuttu, kiovalaisille varmasti tärkeä paikka. Oranssin vallankumouksen muisto elää, mutta eloisa ja vilkas aukio on nyt täynnä kahviloita ja liikkeitä ja katusoittoa, kaikenlaista tavallista kaupunkielämää.






tiistai 10. lokakuuta 2017

Junalla Kiovaan





Ukrainalainen junan vaunupalvelija pelasti päiväni. Kuusi tuntia makuuvaunun ahtaassa yläsängyssä ihan keskellä kirkasta päivää olisi ollut hankala kokemus. En aina nuku edes yöllä ja selkä/jalka vaivaa vieläkin, joten kuusi tuntia katonrajassa odottamassa perillepääsyä tuntui tukalalta ajatuksenakin. Ahtaanpaikankammo oli jo nousemassa ja yleinen ahdistus.

Varmaan aavistuksen epätoivoinen ilmeeni hellytti vaunupalvelijan ja ennen kuin ehdin edes yrittää kapuamista ylös, vaunupalvelija ilmoitti että täydestä junasta löytyi sittenkin tilaa. Toinen vaunu ja toinen vaunupalvelija otti meidät hoiviinsa. Kiitos ja kiitos!

Nyt ei olla tunnelmallisessa Lvivissä vaan kolmen miljoonan asukkaan Kiovassa. Tänne olen halunnut aina, tai ainakin luettuani Konstantin Paustovskin muistelmasarjan nuorena. Välimatkat ovat täällä suuria, metro toivottavasti auttaa. Jännittävää ja uutta. 

perjantai 6. lokakuuta 2017

Syysmyrskyssä




Syksy ja sade, yöllinen myrsky ravisteli taloa. Airbnb-emäntä toi eilen irtopatterin, sillä lämmityskausi ei ala vielä. Patteri on keittiössä, makuuhuoneessa tarkenee kahden peiton alla. Ei mitään aurinkoloman tunnelmaa, selkä vaivaa ja kaikenlaisia konsteja on vireillä särkyyn. Mutta joka päivä monta iloista hetkeä ja ihmettelyn aihetta: vanhat hienot lattiat , vanhat hienot rakennukset, energisen värinen uusi kukkakimppu.






Ja päivän leijona Rynok-aukion reunassa:



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Hyvän päivän ostokset




Lähellä on pieni aukio ja siellä istuvat tädit jakkaroilla myymässä kukkia, marjoja, sieniä, yrttejä. Värikästä ja kaunista, mutta ei helppo tapa ansaita elantoa tai eläkkeenlisää.





Lankaa ja pastellivärikyniä unelmaisen ihanasta askartelukaupasta.

Olen oikein tyytyväinen hankintoihin.  Ja sateisen yön jälkeen aurinko pilkahteli ja lämmitti.

Päivän leijonapariskunta ja rakkauslukot ( joita pidän epäromanttisen rumina) ja keinulauta:


tiistai 3. lokakuuta 2017

Junalippu ja kahvikuppi ja leijona




Junalippu Kiovaan odottamassa. Rautatieasemalle oli tovi käveltävä, lippuluukkuja monia, sellainen hieno juna-aseman tunnelma ja kiire.

Ensimmäinen jono oli huono valinta sillä yksi humalainen junalipun ostaja riitti sotkemaan koko järjestyksen, seuraavan luukun rouva lähti varmasti ansaitulle kahvitauolle, kolmas huokaisi tuskin havaittavasti kun huomasi ulkomaalaiset lipunostajat. Kyllä, meillä on passit; kyllä, käteistäkin riittää jos kortti ei toimi; kyllä, viikon päästä maanantaina; kyllä, tarkistan lipun vaikka en siitä ymmärrä juuri mitään. Kyllä ja kiitos. 

Lviv on kaupunki, jossa aina voi uuvahduksen hetkellä käydä kahvilla. Kahvi on hyvää, leivonnaiset houkuttelevat, tunnelma on juuri sellainen kuin vain voi toivoa. Minulla on jo monta suosikkia - hipsteripaikoista klassikkoihin.





Vastajauhetun kahvin tuoksua 


Päivän leijona asuu Olutmuseossa: