Lämmin ja aurinkoinen päivä, Kiova kauneimmillaan. Syksyn ruska ja auringon lämpö sateisten päivien jälkeen. Juuri oikea päivä kaupunkiretkelle.
Olen jo tottunut metron käyttäjä: kassaluukulta sininen muovipoletti, viisi hryvniaa eli alle 20 senttiä ja liukuportaisiin. Metroverkko on verraten harva ja hyvä on varautua tungokseen vaunussa ja pitää lujasti kiinni sillä jarrutus asemalle tullessa helposti kaataa huolettoman.
Aurinkoinen päivä kului Podilissa, Kiovan vanhimmassa osassa ihan Dneprin rannalla. Vanhimmat rakennukset ovat tuhoutuneet tulipaloissa vuosisatojen kuluessa, mutta nykyinenkin Podil riittää minulle.
Halusin Podiliin monesta syystä. Halusin nähdä jokisataman, nousta funikulaarilla takaisin yläkaupunkiin ja ennen kaikkea etsiä muraaleja.
Muraalien löytäminen oli vaikeaa. Ja kun lopulta etsiskelyn jälkeen löytyi se kiinnostavin yliopiston sisäpihalta, melkoisen hankalassa paikassa ja jotenkin unohdettuna, oli ihan mahdoton saada edes jonkinlaista kuvaa. Tässä paras yritykseni, joka huonosti valittää maalauksen hauskan tunnelman ja lukemisen ilon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti