Oma blogiluettelo

torstai 30. tammikuuta 2014

Tavataan syksyllä, Viktor B.



Ei tälläkään kertaa - Kiovan lavrat ja hevoskastanjat, kaalikeitot ja lammaspiiraat jäävät kokematta.

Olin vuokrannut asunnon Viktor B:ltä. Kertaakaan en ole Viktoria tavannut, mutta tilanteen kiristyessä olemme vaihtaneet kuulumisia. Minulla on siis oma kirjeenvaihtaja Maidanilla:


...and situation as it look now cant be like this long time. I think max after 1 week we will be in compleatly other contry, in one or other way


Tämän viestin sain pari viikkoa sitten. Uusi Ukraina ei syntynyt viikossa.

Sovimme Viktorin kanssa, että tapaamme myöhemmin, ehkä jo syksyllä ja toivottelimme toisillemme hyvää jatkoa ja rauhallista kevättä ja parasta mahdollista lopputulosta ukrainalaisille.

Baltic Air ei hyvitä käyttämättä jäänyttä matkalippua. Nyt on ajateltava , että jännitystä on riittänyt kuitenkin  koko rahan edestä. 



torstai 23. tammikuuta 2014

Venäläinen vaimo


Pelkään kovasti kadottaneeni, ehkä lopullisesti ohittaneeni kirjojen ahmisen lahjan ja iän  - tiedättehän, repullinen kirjoja viikossa. Mukavan pinon olen kuitenkin taas kasannut odottamaan mahdollista otollista hetkeä.
 
Nykyisin lueskelen, selailen ja innostuessani jopa luen kirjan. Jotkut kirjat kiltisti odottavat, ovat seurana ja  palaavat kirjastoon enkä tunne tuskaa tai huonoa omatuntoa.

Kiinnostus ohjaa huomiota ja siksi kirjastosta löytyy helposti luettavaa uusvanhan harrastukseni tiimoilta. Tällä kertaa Hannu Mäkelän Venäjää aikuisille - Lyhyt oppimäärä.

 Hannu Mäkelä on mukavanoloinen, kovasti suomalaisen näköinen, venäjän kieltä taitava, sympaattinen kirjailija. Onnellinen mies jolla on venäläinen vaimo.

Mäkelä kuvaa tuttuja paikkoja, kertoilee kummallisia ja joskus surullisia sattumuksia, on lempeä ja huumorintajuinen tarkkailija. 

Vaan koskettava on Mäkelän tapa puhua venäläisestä vaimostaan.Kauniimmin ei kumppanistaan voi kertoa, arkisia asioita, arvostavia ja jollain tapaa suloisia huomioita.

 Ehkä aviopuolisoksi hioutuu, ikä ja kokemukset opettavat, epäonnisista yrityksistä viisastuu.

Vai olisiko selitys onnelliselle olotilalle välimatka? Allegro kuljettaa Pietariin vaimon luo, mutta arkea voi elää Suomessa.Vai löytyykö selitys vielä helpommin: yhteistä matkaa Pietari- Helsinki välillä kulkien on vasta onnellisen vähän.


Niin tai näin, arki erottaa ja eron aiheuttamaa kaipausta lääkitsee vaimon valmistama, kylmässä eteisessä tekeytyvä borsh-keitto ja sen hieman hapan tuoksu.

Keitto vain paranee vanhetessa ja kun se loppuu, on kaiketi varattava matkalippu Allegroon. 

perjantai 17. tammikuuta 2014

Mistä löydän lavran?




Nuoruuteeni kuuluivat venäjän opinnot. Olen yllättynyt itsekin, mutta kiinnostus venäjän kieleen, tapahtumiin ihmisten arjessa, muutoksiin Venäjällä - kaikki tuo on uudelleen pulpahtanut mieleni pinnalle, ihan odottamatta. Nykyisen Venäjä-kiinnostukseni ulkopuolelle suljen vain  Putinin olympialaiset.

Muissa suhteissa yritän olla avoin ja ennakkoluuloton, otan viileän tarkkailevan asenteen niinä ärsyttävinä hetkinä kun tädeissä tai sedissä herää vanha ja äreä neukku-asiakaspalvelija. Ei siis mitään henkilökohtaista. No hard feelings.

Pietari ja Kiova edustavat minulle vanhaa venäläistä kulttuuria ja kaunista arkkitehtuuria, herkullisia  lammaspiirakoita vodkalasillisen kera, mutta myös mahdollisuutta käydä luostareissa. Vierailen ortodoksisissa luostareissa mielelläni vaikka suhtaudun ortodoksiseen kirkkoon varauksellisesti ja vastenmielisyyteni herää helposti kun kohtaan tunkkaista  vallankäyttöä ja naisten alistamista.

Mutta luostarit, oppineisuuden ja mietiskelyn, hiljaisuuden ja kauniiden puutarhojen, työn ja rukouksen kodit - tuohon tapaan haluaisin ne kokea. Siksi olen käynyt usein Aleksanteri Nevskin lavrassa Pietarissa ja vienyt joka kerralla yhden punaisen neilikan Dostojevskin haudalle. Ja sen punaisen neilikan ostan varsin arkisesti vastapäisen Moskova-hotellin edustalla olevasta kukkakioskista.

Luostari on luostari, mutta mikä on lavra?

 Ortodoksinen kirkko luokittelee luostariensa  merkityksen varallisuuden ja  veljestön ( sitähän jo sanoin!) määrän mukaan. Lavra on huippuluostari. Ei köyhä eikä vähäväkinen. Kiovan lavran kullatut kupolit kertovat luostarin merkityksestä ja arvosta, ehkä ne kertovat myös hengellisen elämän rikkaudesta. 

                                                                                                                                      cc by flickr.com

 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kuka nyt Kiovaan haluaisi?



Minä! Helmikuun lopussa.

Houkuttelevan, kenties jopa epäilyttävän halpa  Air Balticin lentolippu ja yhtä houkuttelevan edullinen asunto hienon Maidan-aukion reunalla.

 No, aukio on syksyn kuluessa tullut varsin tutuksi  - uutisia katsoessa näkymä oli tutunoloinen ja oli heti varmistettava - kyllä vain, samainen Maidan oli täynnä tyytymättömien kansalaisten pystyttämiä kaminoita ja savua,banderolleja ja iskulauseita, rumpujen päristystä ja toisinaan kyynelkaasupilviä.

Tärkein syy matkaan löytyy kuitenkin kaukaa opiskeluajoilta: Konstantin Paustovskin kuusiosainen  Kertomus elämästä  ja eloisat kuvaukset kirjailijan kotikaupungista Kiovasta. Mielikuvani siis perustuu 40 vuoden takaiseen lukukokemukseen: suurten puiden varjostamat kadut, valkoiset kirkot, ja erityisesti tuoksut.  Paustovskin Kiova ei tuoksunut kyynelkaasulta vaan keväällä kukkivilta hevoskastanjoilta.



                   
                                             cc by: kirjasampo.fi





Usein nuoruuden lukukokemus ei toistu, teksti onkin vaivaannuttavan löperöä ja ajatukset liian romanttisia. Wikipedian mukaan Paustovski on lyyrisen proosan mestari. Ehkä on viisaampaa jättää Paustovski kirjaston hyllylle, kaiketi uudempien tieltä jo siirretty varastoon, ehkä jopa myyty jollekin nuorelle romantikolle.

 Tai jos ihan vain vilkaisee...

Toinen syy on suuri ja vastustamaton ja ihan kaikkea järkevää selitystä vailla oleva halu vierailla Kiovan luolaluostarissa. Siitäkään en tiedä juuri mitään. Vielä.  

lauantai 4. tammikuuta 2014

Allegrossa matkalla kotiin

Istun mukavasti junassa.Tämä on vuoden vilkkain päivä matkustaa Helsinkiin ostoksille eikä suomea junassa kuule.

Passit ja paperit tarkastettu - venäläinen tullivirkailija oli kuin muisto eilisestä, totinen ja virallinen. Virkakuvaa pehmensi punainen suklaakonvehti, jonka yritti huomaamatta siirtää taskusta toiseen kaavakepinon kasvaessa.

  Allegron Wi-fi toimii, vaikka hitaasti.

Aikaa miettiä, kirjoittaa ja lukea Sputnik rakastettuni-pokkaria, joka ei kerro Gagarinista eikä surullisen hahmon Laikasta. Tiedän, että kirja on hyvä, mutta ajatuksisssa on vielä liian monta mielikuvaa ja paljon muistettavaa.



Olen tällä matkalla ottanut oikeastaan elämäni ensimmäisen kerran matkakuvia. Kuvia ei ole edes paljon, ja tässä viimeinen.

Valitsin kuvan erään yksityiskohdan vuoksi: sienipurkkien päälle asetellut valkosipulit! Arki on kaunista ja arjen kauneutta voi juhlia vaikka valkosipuleilla.




perjantai 3. tammikuuta 2014

Uutta ja vanhaa: suosittelen tai sitten en

Nykytaiteen museo Erarta:
Vasilijin saari, 29 linja, 2
Hieno paikka! Ideana on tuoda nykytaide lähelle, iloiseksi kokemukseksi, herättämään ajatuksia. ei mitään tunnetta vaikeasta ja vain harvojen elitistisestä nautinnosta. Kului melkein koko sateinen päivä. Kahviossa hyviä sienipiiraita. Suosittelen lämpimästi. Ei valitettavasti  kuvia  sillä laturi unohtui kotiin eikä uutta vielä ollut löytynyt.

Georgialainen ravintola Sakartvelo:
Vasilijin saari, 12 linja,13
Voi ei! Näytti lupaavalta, mutta nuoret tarjoilijapojat viihtyivät paremmin keskenään ja asiakas ikävästi häiritsi hengailua. Ryppyisin ikinä näkemäni pöytäliina ja en todella ole silittäjä/mankeloija! En mitenkään suosittele eikä ollut mitään kuvattavaa - pöytäliinaa en kehdannut kuvata.

Georgialainen ravintola Tbiliso:
Petrogradskajan puoli, Sytninskaja, 10
Tuo mieleen hauskoja muistoja jo 30 vuoden takaa. Ja usein viisaampaa olisi säilyttää hauska muisto.  Siis en palaa syömään enkä muistelemaan. Hauska sen sijaan on viereinen tori ja kauppahalli. Uutta vuotta juhlimme syömällä torilta ostettua lohenmätiä ja kirsikoita.

Bushe-ketjun kahvilat:




Ihania marsipaanikroissanteja ja hyvää kahvia. Poikkean aina kun voin. Paras kahvilaketju!











Kirjakauppa Dom knigi:
Nevskij prospekt, 28
Klassikko jo 70-luvulta ja kauan sitä ennen.  Tällä kertaa ostin vain kauniin vihon ja vihreä
puuvärikynän. Ja täälläkin voisi jäädä muistelemaan entisiä aikoja: valikoimissa oli ennen  lähinnä
nuotteja ja taidekirjoja, nykyään kaikkea tietokoneisiin ja tabletteihin asti.

Natura Siberica:
Nevskij Prospekt 108




Vaikea on vastustaa. Ensimmäinen venäläinen eko-sertifioitu kosmetiikkasarja, siis venäläinen
Body Shop. Pakkausten ulkonäkö venäläisen koristeellinen.
Liikkeessä valokuvaaminen oli kielletty, joten ostokseni ovat tässä. Edullisia ostoksia ja pitkä jono kassalle. Hauskaa kuitenkin.





Novyj muzej:
Vasilijinsaari, 6 linja,



Dagestanilaisen taiteilijan Aladdin Garunovin  hieno näyttely islamilaisen ja länsimaisen kulttuurin vaikeasta yhteiselosta. Tämä näyttely on avoinna helmikuun alkuun. Vaihtuvia näyttelyitä kolmessa kerroksessa, nyt oli osa näyttelytiloista suljettu.





Stolle-ketju:
Vasilijinsaari, 1. linja;muita Stolleja näkyi silloin tällöin.



Erinomainen paikka nauttia piirakoita, täytteenä lohta, kanaa, kalaa, jänistä,sieniä, kaalia, karpaloita, puolukkaa, omenaa, unikonsiemeniä.

 Kotiin piirakoita ostetaan mukaan, tätejä ja setiä poistui varsin  tyytyväisinä piirakkalaatikko kainalossa. Edullinen ja lisäksi  hyvä paikka katsella ihmisiä.

torstai 2. tammikuuta 2014

Kaunis Nadja ja suloinen Viktor









Istun mielelläni Bushe-kahvilassa ja nautin latte-kahvin ja täydellisen marsipaanikroissantin, tai illalla haen naapuribaarista susheja. Mukavaa on katsella Natura Siberica-liikkeiden houkuttelevia vartalovoiteita, ihmetellä espanjalaisen Massimo Dutti-liikkeen  alennusmyyntiä, tavailla  itselle uusia lainasanoja:tänään bongasin metrossa taunhaus-sanan ja  hiemanko nauratti taas.

Mutta älä katoa kaikki tuttu, karhea särmä , sisäpihojen pysähtynyt tunnelma, ihmisten ystävällisyys. Jopa toisinaan ärsyttävä asiakaspalvelun töykeys on osa  niin tuttua tunnelmaa.

Usein mietin kuinka suuri on muutos ollut oman ikäpolveni ihmiselle.

 Sellaisina hetkinä katselen tarkasti ympärilleni ja yritän löytää tuttuja kasvoja, Tamaraa, Lenaa, Viktoria, kaunista Nadjaa. Vaikka huonona hetkenä mietin oliko suloinen Viktor sittenkin petollinen urkkija.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Nevskij Prospekt ja Pakkasukko nähty!





Tänään näin Pakkasukon! Lumihiutaletyttöä ei näkynyt. Pakkasukko oli varsin kiireinen enkä ehtinyt saada kuvaa, mutta vielä on juhla-aikaa jäljellä.

Oletin, että kaupunkilaiset nukkuisivat  tämän päivän toipuakseen uuden vuoden juhlasta ja siksipä vasta tänään lähdin ensimmäisen kerran Nevskij Prospektille. Metromatka on lyhyt ja nopea.

Mutta jälleen erehdyin. Iltapäivällä Nevskij oli jo täynnä kulkijoita. Ja monissa liikkeissä alennusmyynti. Ja onhan Nevskji Prospekt upea näky jouluvalaistuksessa, kaunein monista joulukuusista on Palatsiaukion suuri ja sinisenä kimaltava joulupuu.



Yksi jokaiseen matkaan kuuluva kahvihetki Dom Knigi-kirjakaupan kahvilassa ja takaisin Vasilijin saarelle trollikalla.

Minusta on tulossa nurkkapatriootti ja vasilijinsaarelainen. Saarella on jopa oma olut Vadileostrovskoe ja kaiken mitä tarvitsen löydän lähikulmilta!