Oma blogiluettelo

perjantai 19. helmikuuta 2016

Vasilinsaaren 11. linjalla



Voisi olettaa, että ei vaadi pitkää miettimistä keksiä portin lukkokoodia. Toisaalta seutu on rauhallista eikä asia oikeasti huolettanut.

Porttikäytävä on yhtä kolhiintuneen näköinen ja hajumuisti herää: sama haju 70- luvun opiskelija-asunnossa Petrogradskajan puolella. Home tai ehkä  vain vanhan rakennuksen ominaistuoksu.

Asunto on rauhallinen ja vanhat paksut seinät eristävät ääniä. Mutta lämmintä sisällä on, täällä ei palella vaan ikkunoita on pidettävä auki vähän väliä.








Museokahvilassa


Ensimmäisen kerran Yusupovin palatsissa. Palatsin saleissa oli rauhallista, muotokuvien kaunis ruhtinatar Zinaida seurasi vierasta  ja kellojen tikitys kuului hiljaisissa saleissa. Museotätejä oli enemmän kuin kävijöitä, mutta nyt ohjailivat kävijää mukavasti ja väärässäkin järjestyksessä sai tänään harhailla.

Ja kahvilasta löytyi hyvää kahvia ja juuri oikeita piiraita: valikoima oli runsas, mutta kaalipiiras on ikisuosikki.

Kevät on kaduilla hankalaa aikaa,liukkauden ja erityisesti katoilta putoavan lumen vuoksi varoen on kuljettava mutta silti en ihan ymmärrä lukuisien varoituslappujen merkitystä. Ei niihin kukaan muukaan näytä kiinnittävän huomiota. Varoitettu kuitenkin on. 


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pieni huivipuoti


Tätä kiusausta on vaikea vastustaa: pieni huivikauppa Malyj Prospektilla. Huiveja on varmasti satoja, myyjärouva ihmeteltävän asiantunteva, hienotunteinen vilkaisu asiakkaaseen riittää ja laatikoista ilmestyy juuri se vastustamaton sinisen sävy. Vaihtoehtoja toki on, mutta taas valitsin sen ensimmäisen.

Olisin niin mielelläni kuvannut pienen viehettävän rouvan, mutta oli tyydyttävä huivivalikoimaan. 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Adiós, Guanajuato




Viimeinen kokonainen päivä Guanajuatossa.

Vein aamulla pyykkipussin tuttuun pesulaan. Rouva on niin herttainen ja hinta niin edullinen, että olen jo unohtanut paitapuseroni napit-  jokaisesta on jäljellä vain puolikas

Viimeisen kerran haen vakioleipuriltani aamupalalle "leipää".  Tämäkin rouva on niin ystävällinen, että lähes unohtuu näiden leipomotuotteiden olematon maku. Minä en aamupalalla haluaisi mitään makeaa ja yhä jaksan ihmetellä leipien pullanomaista luonnetta.

Mutta olen sisäistänyt yhden meksikolaisen totuuden: katuruokakojuista saa herkullista ja halpaa syötävää. Eilinen kauppahallin marinoiduista ravuista, korianterista, chilistä, sipulista ja tomaatista koottu annos oli todella suuri herkku ja kolmen euron hinta varsin kohtuullinen.

N