Oma blogiluettelo

lauantai 19. joulukuuta 2015

Adiós!

Viimeinen kokonainen päivä Mexico Cityssä. Nyt on toivuttava miljoonakaupungin ihmispaljoudesta ja äänistä.

 Liikennevaloissa kuljettajille jaettiin eilen paksua esitettä uusista säännöistä: sakkoja tulee kännykkään puhumisesta, turhasta äänimerkin käytöstä ja monesta muusta uudesta rikkeestä. Kannatan lämpimästi. Olen menettää hermoni ruuhkassa kärsimättömien kuljettajien painaessa äänimerkkiä. Auttaako yhtään?

Loppukiri oli käydä voimilleni - Bellas Artes ja Museo Nacional de  Arte uuvuttivat eilen. Jälkimmäinen oli synkeä rakennus, mutta Bellas Artes-kulttuurikeskus viehättävä. Hienoja Diego Riveran muraaleja ja upeaa Art Deco-arkkitehtuuria.

 Jo pois lähtiessä sattumalta pääsimme puolen tunnin kierrokselle koululaisryhmän mukana. Oppaat olivat loistavia ja kertoivat rakennuksen tarinan viihdyttävästi. Loppuhuipennuksena nähtiin 24 tonnia painavan kauniin ja hohtavan Tiffany-esiripun nousevan äänettömästi. Innostuneet oppaat saivat  vaateliaan teini-ikäisen yleisön kuuntelemaan. Kaikilla oli hauskaa.

Kuva on pienen Franz Mayer-museon sisäpihalta. Nautin pienistä ja persoonallisista museoista ja tämä oli juuri sellainen. Rauhallisella sisäpihalla oli vielä kahvilakin.








torstai 17. joulukuuta 2015

Aron ja Volkswagen Vento

Mexico City,   lyhyesti D.F. ( Distrito Federal) on yhdellä sanalla kuvattuna valtava. Ihan yllätys se ei toki ollut, mutta varsinaisesti fakta valkeni muutamassa päivässä.

Roma Norte on mukavaa seutua, mutta onhan täältä lähdettävä myös muualle: Arkeologinen museo, Soumaya-museo, Teotihuacan, San Angelin lauantaimarkkinat, Diego Riveran muraalit ja monta muuta hienoa paikkaa olisi kenties jäänyt näkemättä ilman Über-takseja.

Puhelimeen Oxxosta paikallinen chip ja Katri auttoi löytämään ensimmäisen auton: kotitalon ovelle kurvasi parissa minuutissa  Volkswagen Ventolla Aron. Auto oli siisti, tarjoiluna vesipullo ja tikkari, matka taittui turvallisesti, nopeasti ja edullisesti. Sen jälkeen tutuiksi ovat tulleet Manuelin Nissan Sentra, Christianin Chevrolet Aveo,  Josen Chevrolet Trax ja muutama muu.

Eilinen käynti ainutlaatuisessa Arkeologisessa museossa oli ainutlaatuisen hieno ja ainutlaatuisen uuvuttava. Illalla palatessa Roma Norteen Uber-sovellus kysyi hyväksynkö suuren kysynnän aiheuttaman  puolitoistakertaisen taksan. Museon uuvuttama turisti hyväksyi ja jäi odottamaan.

Ja kyllä, liikkeellä tuntui olevan koko miljoonakaupunki. Auto juuttui pahasti ruuhkaan, neuvokas ja mukavan rauhallinen kuski puikkelehti kummallisia reittejä kohti oikeaa osoitetta. Aikaa kului ja ehti jutella kaikenlaista.

Tämä kuljettaja oli taas yksi ahkera meksikolainen, sillä työtunteja autossa kertyi vähintään 12. Joskus kuljettajilta saa hyviä neuvoja: Chevrolet Aveon  nuori hammaslääkäri ja osoittautui taidemuseoiden tuntijaksi ja erityisesti kehoitti tutustumaan Rufino Tamayo-museoon. Toivon vielä ehtiväni.





sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Maailman rikkain mies



Carlos Slim, mailman rikkain mies, kerää taidetta koko kansalle. Arvokas kokoelma on nähtävissä Soumaya-museossa ja Soumaya taas oli Carlos Slimin vuonna 1999 kuollut puoliso.

Kokoelma on hieno, rakennus on hieno, ajatus ilmaisesta taidemuseosta on hieno - kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää ja kokoelmaa on myös kritisoitu. Minunkin mielestäni ylimmän kerroksen patsaskokoelma oli ahdistavan sekava, en tosin ole patsaiden ystävä muutenkaan.

Kovasti sen sijaan pidin väliaikaisesta Venetsia-näyttelystä: kokonainen kerros täynnä vanhoja maalauksia valonhohteisesta kaupungista, sitaatteja kirjoista ja elokuvista, italialaista oopperaa taustalla, lukunurkkauksessa matkaoppaita ja taidekirjoja ja kaunokirjallisuutta,  seinällä hyvä selostus kaupungin historiasta ja nykypäivästä.  Kokonaisuus oli kaunis, viihdyttävä ja uutterampi kävijä olisi sivistänyt itseään enemmänkin.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Toripäivä

Aurinkoinen aamu ja aikaisin liikkeelle. Ennen lähtöä on päätettävä ottaako mukaan kevyen toppatakin lisäksi villatakin vai uskoako ohikulkijoita, jotka ovat tänään  t-paidassa. Varjossa on kuitenkin viileää ja ilta tulee tännekin aikaisin.

Roma Nortessa on mukava kävellä ja katsella. Ihan lounasaikaan en jaksanut odottaa , siis rohkeasti sisään kolumbialaiseen pieneen ravintolaan Dulce Jesús Mío.  Ravintolan nimi oli soma, mutta valikoima kovasti vieras. Päädyimme helppoon ratkaisuun: kaksi empanada-piirakkaa ja Modelo-olut. Tarjoilija kertoi kotiseudustaan, kehui kolumbialaista ruokaa ja toi huomaavaisesti  kaksi erilaista salsaa piiraiden lisukkeeksi, toinen oli tulinen ja toisen arveli sopivan paremmin turistin  makuun. Oikeassa oli mies.


Pari vuotta sitten avattu Mercado Roma on suosittu  - vanhaan rakennusrähjään arkkitehtitoimiston suunnitelman mukaan kaksi kerrosta  ruokakojuja, upean  oranssi laattalattia, kiva terassi sisäpihalla, innostuneita yrittäjiä ja  nuorekas hipsteri-tunnelma. Harmi, että edelleen  liian aikaista ruokailuun, joten eteenpäin kohti seuraavaa toria.






 Mercado de Medellinillä on hipsteri-fiilis kaukana. Joulukuusista ihmevoiteisiin, ruusuista papaijoihin ja tuoksuviin guayaba-pinoihin,todella kaikkea tarjolla.Yläkerrassa on ruokakojuja ja tehokas tarjoilija saa meidät tilaamaan päivän lounaan: limekeitto ja kolme täytettyä tacoa. Lounaaseen kuuluva mehu jää varmuuden vuoksi juomatta. Hyvää ja tuoretta kuitenkin kaikki.




tiistai 8. joulukuuta 2015

Kaupunki on suuri

Ensimmäinen ilta Mexico Cityssä.

Tämä on niin suuri kaupunki, että helpompi miettiä näin: ensimmäinen ilta Colonia Roma Nortessa, kaupunginosassa joka on melkoisen cool. Ja silti mittakaavaan tottuminen vie hetken, aikaeroon tottuminen toisen hetken, ja taas olin ehtinyt unohtaa miten kylmää sisällä asunnossa voi olla.



Alma, alakerran rouva lähti näyttämään lähimmän hyvän ruokakaupan. Millään en olisi jaksanut enää kävellä askeltakaan, mutta pelkkä selostaminen tai edes kaupan merkitseminen karttaan ei riittänyt. Alma varoitteli ja neuvoi, kyseli ja näytti ruokakaupan lisäksi hyvän lounasravintolan. Lopuksi sain vielä puhelinnumeron ja kehoituksen kääntyä kaikissa kysymyksissä hänen puoleensa. Ensimmäinen päivä ja ensimmäinen tuttava, ei hassummin.

Kello on vasta seitsemän ja väsyttää armottomasti. Roma Norte ei nuku, mutta nyt on helppo noudattaa Alman neuvoa olla iltaisin kotona jo hyvissä ajoin. Huomenna aikaero ehkä jo taltutettu.

Jos nyt voisi toivoa jotain, sauna olisi hieno juttu.