Oma blogiluettelo

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Balkanilla taas - Oradea ja Cluj Napoca

Viikko matkustettu ja tuntuu riittoisalta lomalta. Ihan hyvässä mielessä riittoisalta.

Lentämiseen liittyy monenlaista ongelmaa, mutta silti lento Budapestiin, ennakkoäänestys suurlähetystössä, tarjolla oli haaleaa vaalikahvia termoskannusta, vaalikeksi ja mukava tunnelma.

Suurlähetystö sijaitsee hienolla kukkulalla lähellä Gellert-kylpylää. Pihalla kukki magnolia ja äänestyksen jälkeen keväisellä mielellä alas kukkulaa rautatieasemalle ostamaan junalippua Romanian puolelle. Tästä alkaa kevätmatka!



Kokemuksesta olen vihdoin oppinut ja matkatavaraa on mukana vähemmän: lentolaukku ja reppu kuukauden matkaa varten. Mitään ei ole ainakaan alkumatkasta vielä puuttunut ja mietin mitä ihmettä olen raahannut mukanani isossa matkalaukussa. Tosin vuodenaikakin vaikuttaa - nyt on lämmin kevät ja edes villapaitaa en ottanut mukaan. Silti kokemus on opettava ja olen päättänyt konmarittaa matkalaukun sisällön joka reissulla.






 Transylvania-juna oli leppoisa tunnelmaltaan ja vei muutamassa tunnissa Oradeaan. Tarkoitus oli vain katkaista pitkää junamatkaa, mutta Oradea olikin kiinnostava kaupunki: hienoa arkkitehtuuria, rauhallista, kaupunkia halkoi joki ja kevään alkava vehreys sai kaupunkilaisetkin ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista ilmasta.



Cluj Napocaa odotin kovin, mutta joskus käy niin että ei, ei vain synny sellaista tunnelmaa kuin kuvitteli. Usein kyse voi olla pienestä asiasta - yksi epäystävällinen ihminen, ikävä haju asunnossa, huonosti nukuttu yö tai vain muuten valmiiksi ärtymään taipuva mieli. Cluj Napoca saattaa oikeasti olla mukava paikka. Kaunistakin kaupungissa oli.



Synkähkö asunto kerrostalossa ja aulassa selkeät säännöt. Ehkä täällä nukutaan päiväunet?







tiistai 27. marraskuuta 2018

El Valle de Guadalupe - Meksikon oma viinilaakso



Guadalupen tarina on kaunis: köyhälle intiaanille ilmestyvä Neitsyt Maria ja ilmestyksen vakuudeksi kuivaan maaperään  puhkeavat ruusut, Marian nimikkokukat.  Tapahtumaa voi mietiskellä monelta kantilta, mutta täällä mieleeni muistuivat  tarinan ruusut.

 Minä kun kotona vaalin ruusupensaitani, hoidan ja hoivaan vaan täällä näyttävät tänäkin päivänä menestyvän karuissa oloissa. Kastelua tarvitaan, mutta laakson ilmasto on otollinen monille kasveille: kukkivia rahapuita, kiinanruusuja, laventelia, rosmariinia, sitruspuita, oliivipuita, avocadoja, mangoa ja akasioita. Ja viiniköynnösten peittämiä rinteitä. Tämän maiseman haluaisin nähdä keväällä. Tai sadonkorjuujuhlan aikana.



Laaksossa on lukuisia viinitiloja, La Lomita-tila on tässä lähellä. Viinitilat tarjoavat erilaisia tasting-paketteja ja tunnelma on leppoisa. Samalla tarjolla on viinitietoutta, kysymyksiin vastataan eikä kenelläkään ole liian kiire selittää termejä, rypälelajikkeita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Hauskaa.





keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Pacific Surfliner

Ei Idän pikajuna, ei  Helismaan laulun Meksikon pikajuna, mutta vanhan ajan junamatkustuksen tunnelmaan Pacific Surfliner-junalla pääsi.



 Lippu Los Angeles- San Diego maksoi 35 dollaria,  matkalaukut sai jättää etukäteen kuljetettavaksi,  ensin  yö hotellissa ja aamulla ajoissa Union  Stationille odottamaan. Ilman painavia matkalaukkuja lähtö tuntui helpolta ja kevyeltä.

Los Angelesin Union Station on - oikean sanan etsimisestä huolimatta sanon yksinkertaisesti melkoisen cool. Rauhallinenkin, paljon henkilökuntaa,  hämmentävän hymyilevää ja hyvää asiakaspalvelua.

Pacific Surfliner oli mitä lupasi: kolme tuntia valtameren rantaviivaa,  surffareita vielä marraskuussa, hauskan näköisiä väliasemia: Santa Ana,San Juan Capistrano, Solana Beach, Anaheim.

Junakuulutukset kertoivat isällisen huolehtivaisesti jokaisen pieneltäkin kuulostavan asian. Ei todella seisottu ja arvailtu syytä edes lyhyeen pysähdykseen. Konduktöörisetä  ohjeisti hyvin milloin oli aika kerätä tavaroitansa ja siirtyä odottamaan vaunun eteiseen.  Ja muistutti välillä, että tällä  nimenomaisella asemalla onkin oltava tarkkana portaissa, parasta pitää kaiteesta kiinni ja katsoa jalkoihinsa.

San Diegosta jatkettiin  muutama tunti tyttären autossa,  Meksikon puolelle  siirryttiin Tijuanan rajanylityspaikalla. Kuulostaa jännittävältä, mutta käytännössä autojono liikkui sujuvasti eikä meitä edes pysäytetty, kukaan ei ollut kiinnostunut. Mielikuva rajamuurista ei vastaa arkista totuutta, työmatkaliikkenne on jatkuvaa ja ostoksia käydään tekemässä puolin ja toisin. Toki rajalla on aitaa kuten ennenkin.

Aikaero valvottaa ja pimeässä yössä katselen Lumi-tilan valoja, on hiljaista. Yö on täällä jo syksyisen viileä  Ei kuulu tänä yönä kojootteja, kuu katselee ihan eri kulmasta kuin kotona. Yritän muistella vanhan laulun sanoja:


Haukku kuuluu kojootin,
Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää

Siinä ensimmäisen päivän ja yön ajatuksia Lumi-tilalta Guadalupen laaksosta.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Syysmatka- osa 4

Kaunas - Liettua

Ei ole Riika minun kaupunkini. Kaksi yötä kuitenkin kului ja tehokkaan keltaisella  Ecolines-bussilla matka jatkui.

Bussiemäntä tarkasti liput kaksi kertaa ja kuulutti kolmella kielellä. Kuulutus latviaksi, venäjäksi ja englanniksi jäi aina yhtä epäselväksi, mutta ei huolta. Neljä tuntia ja Kaunasissa. Mikä ilo!

Kaunas on kaupunki juuri minun mieleeni.Vanhaa kaupunkia ei olla puleerattu hengettömäksi, kauniita vanhoja rakennuksia, tavallisia ihmisiä arjen keskellä ja vielä syksyinen kaunis ruska. Sielukas kaupunki.

Kolme päivää kului kulkiessa, katsellessa, ihastellessa, pyykkiäkin oli pestävä.

Ja ihmeteltävä mukaan ottamaani tavaramäärää. Yleensä pysyn kohtuudessa, mutta nyt matkalaukussa painaa muutama kirja, erilaisia vihkoja ja kalentereita, kyniä, käsityö - jo Murakamin uusin Komtuurin surma on 800-sivuinen jätti. Mitä ihmettä ajattelin!




lauantai 6. lokakuuta 2018

Syysmatka - osa 3


Pihkovassa - Voevoda Shuiskovo-kadulla 




Syysmatka ei ole aurinkoloma. On ostettava pipo ja hanskat.

Bussimatka Novgorodista Pihkovaan kesti lähes viisi tuntia. Viivästys johtui tietöistä, mutta hyvä matkatunnelma säilyi. Ja Pihkova on hieno kaupunki.

Yksi yö U Pokrovki-majatalossa. Kaiketi tämä on hotelli, mutta niin kodikas ja viehättävä että majatalo on hyvä sana kuvaamaan kotoisaa ja rauhallista tunnelmaa.

Tilava huone ja kylpyhuone. Kylpyhuone on kyllä private mutta external. Ja pieni oma sauna. Illalla saunaan sai hiippailla aamutakissa ohi ruokasalin. Ruokasalissa vietettiin iloisia syntymäpäiviä, mutta emme häiriintyneet toisistamme.




Aamulenkillä opin uuden henkilön :  sotapäällikkö Shuiskij. Katukin on Sotapäällikkö Shuiskij. Ja Shuiskij taas pelasti Pihkovan vihollisen hyökkäykseltä. Ihan ei selvinnyt kuka vihollinen oli, 1500-luvun tapahtumat tuntuvat yhtä mutkikkailta kuin päivän uutiset.



Pihkovan tunnelma on mieleeni ja tänne palaisin mielelläni. Rauhallista, paljon historiaa, mukavia ihmisiä, pieniä kirkkoja ja luostareita. Ja matkakassa ei hupene liikaa. Muuta en taida tarvita. 

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Syysmatka - osa 2

Novgorodissa



Tähän asti olen Pietarissa käyttänyt metroa, raitiovaunua, busseja, johdinautoa ja ollut oikein tyytyväinen itseeni. Päässyt perille, ratkonut reittiongelmia, nähnyt kiinnostavia pieniä tapahtumia, kaikenlaisia ihmisiä. Ei juuri tylsää hetkeä.

Beelinen  upouusi sim-kortti ja Yandex-sovellus helpottivat tänään aamuani. Lastotska-juna Novgorodiin lähti 7:41 ja mukavuudenhalun lisäksi järki sanoi, että painavan matkalaukun kanssa taksi on oikein hyvä valinta. Asunnolta  Moskovskij-asemalle tasan 100 ruplaa, noin 1,30 euroa. Hyvä päätös. Kunhan en anna periksi helppoudelle liian usein.

Novgorodissa paistoi aurinko.  Ero Pietarin tunnelmaan vaatii Pietari-fanilta hieman totuttelua. Tämä on provinssia, kirkkoja riittää, Novgorodin Kreml on Unesco-kohde, ympäröivät puistot hyvin hoidettuja ja Olhava-joki kiertää kauniisti kaupunkia. Vähän väliä miettii kummalla puolella jokea ollaan.

Airbnb-asunto on sekin pietarilaisen vanhan talon vastakohta. Tornitalo lähiössä. Skandinaavista tyyliä, ilmoitti viehettävä vuokraemäntä. Korkealta näkyy joki ja syksyinen ruska.

Täältä on kuitenkin hieman hankala pähkäillä tietään keskustaan ja taas Yandex-taksi tilaukseen.



Provinssissa ollaan. Vaan ei ihan missä tahansa syrjäseudulla. Kirkkoja, freskoja, ikoneita - aikaperspektiivi on täällä pitkä.

   

lauantai 29. syyskuuta 2018

Syysmatka - osa 1


Syysmatka ilman tarkempaa suunnitelmaa. 

Muutama päivä Pietarissa Konstantin Zaslonov-kadulla. Rappukäytävä on rähjäinen, mutta näihin on jo tottunut. Ovi on mielestäni tämän kerroksen kaunein, sellainen haalea sininen, lukko tosin hieman konstikas ja se on varsin harmillinen pienen epävarmuuden aiheuttaja.

Olen aina ajatellut ja jokaiselle tuttavalle vakuuttanut, että Pietarissa lämmitetään, patterit hohkaavat lämpöä ja välillä on talvella avattava ikkuna vaikka energiasäästäjän sieluun sattuu. Syyskuu vaihtuu pian lokakuuksi, mutta vielä odotellaan lämmityskauden alkua. Ilmoitus arvoisille asukkaille-kylttejä näkee, mutta ei sitten ole ollut kiirettä lisätä kaupunkilaisille lämpöä. 





Syysmyrsky yöllä herätti, peltikaton kumina ja kummallinen mäiske ulkoseinään piti hereillä. Vaan aamu koitti ja katto kesti tämänkin myrskyn. 

Kaksi tärkeää asiaa olen jo ehtinyt hoitaa. Kumpikin vaati reippautta, mutta lopputulema on hyvä.

Hankin Beelinen puhelinkortin läheisestä kauppakeskuksesta. hoitui helposti ja olen tyytyväinen. Passin osasin ottaa mukaan sillä muuten liittymää ei voi avata. 

Moskovskij-rautatieasemalta ostin junaliput Novgorodiin. Ohitin turisteille tarkoitetun palvelupisteen ja yritys-erehdys-menetelmällä löytyi oikea luukku. Passi virkailijarouvalle ja taas tuttu huokaus - ymmärrän että vieraita kirjaimia joutuu tavaamaan ja lipun naputtelu on työläämpää. Kallista junamatkustus ei ole: kolme tuntia ja noin kahdeksan euroa. 


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Emma, Felix ja vielä Hugo

Haave lämpimästä keväästä etelässä ei onneksi ollut edes mielessä, sillä sateet ja toisiaan seuranneet borrascat  Emma, Felix ja Hugo ovat pyyhkineet viimeisenkin toiveen kauniista säästä. 

Paikallinen lehti laskee materiaalisia vahinkoja ja baareissa ihmetellään tuulta ja vedentuloa, vuoden suurin juhlakin pian edessä, miten ehditään siistiä rannat ja hoitaa puistot juhlakuntoon.

Ulos on silti päästävä, ikkunaluukut aamulla auki ja tutkailemaan pilviä vaan ei päivää ilman sadetta. 

Monenlaista ehtii kun ei istuskele auringossa puiston penkillä. 






Ja edes pilkahdus aurinkoa, värejä ja meren tuoksua .



lauantai 10. maaliskuuta 2018

Felix-myrskyä odottaessa



Cádizissa sataa, meri on siniharmaa ja silti kaunis.

Säämies illalla hyppelehti televisiossa hieman eri tahtiin kuin sympaattinen Hellinen.

Ensin pyyhki Emma-myrsky kaupungin rantoja ja aiheutti puolen miljoonan vahingot.

Nyt sitten odotetaan Felix-myrskyn tuloa. Andalucian rannikolle ei osu myrskyn pahin voima, mutta silti bussin valotaulu antoi eilen ohjieta kaupunkilaisille: kaikki irtonainen suojaan, varaudu ja varaudu. Ja lopuksi ota yhteys hätänumeroon jos oma neuvokkuus ei riitä.










sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Viimeinen päivä Málagassa ja pilkahdus aurinkoa





Ei sääihmisten lupaamaa sadetta vaan ihana aurinko! Kirkas sininen taivas ja vielä hetki aikaa Málagassa.

Matkalla lasimuseoon löytyi La Merced-kauppahallin takaa katutaiteen ystävälle hieno yllätys. Rähjäisiä katuja, upeita töitä. Ehkä ensi kerralla ja paremmassa säässä löydän lisää.







Paljon uutta Malagassa





Málaga on yllättänyt. Paljon uutta ja mielenkiintoista. Muutamassa päivässä ei ehdi kaikkeen kiinnostavaan tutustua ja jatkuvat sadekuurot houkuttelevat sisälle lämmittelemään.  Ihan aina ei voi istua kahvilassa, siis museoon.

Hieno Carmen Thyssen-museo eilen ja tänään sateisen päivän ohjelmassa Pompidou Centre uudella satama-alueella. Valoisa, kiinnostava ja koko perheelle tarkoitettu monipuolinen taidekeskus. Ja hieno rakennus , tummien sadepilvien keskellä hehkuva kuutio. Sopivan kokoinen ja rento museo.



Sateet jatkuivat ja kävely ei aina houkuttanut. Mutta airbnb-asunto ilahdutti pienellä kirjahyllyllään.


tiistai 9. tammikuuta 2018

Hyvästit Karibialle


Kyllä vain, kaunista oli. Ja juuri sellaisia rantoja kuin makeissa matkaesitteissä, joita on vähän vaikea edes uskoa todeksi: kirkasta vettä, pehmeää hiekkaa , piña colada kaartuvan palmun alla ja tilaa riittävästi vaikka  henkilökohtaisen reviirinsä kokisikin suuremmaksi kuin paikalliset.



Valoa ja lämpöä tuli tankattua, mutta  eurooppalainen mieleni kaipasi jo järjestyneempää arkea, niin tavallisia asioita kuin roskien kierrätystä,  jonkinlaisia liikennesääntöjä,  viileämpää ilmaa jos ei nyt ihan lunta sentään.

 En jää kaipaamaan aseistettuja vartijoita enkä kylän aikaisia kukkoja, en erilaisia pikkuliskoja makuuhuoneen seinällä, mutta ystävällisiä ihmisiä ja pimeän illan siritystä ja suloista lämpöä voi muistella kotona talven pimeydessä.






torstai 21. joulukuuta 2017

Adiós, Santo Domingo




Mamey-kirjakahvila oli kaunis, viihtyisä ja kirjat niin kalliita, että enää en ihmettele vaikka en ole nähnyt kenenkään lukevan. Valikoima oli varsin elitistinen enkä osaa sanoa kenelle sellainen valikoima edes on suunnattu. Mutta pieni kirjakauppa, pari galleriaa, kahvila ja sisäpiha - oli todellinen ilo hetki viivähtää.



Aika sanoa adiós Karibian suurimmalle kaupungille, eteenpäin.

 Kaupunki oli haaste, se on myönnettävä. Kuumuus, liikenne, värit, ihmiset, historia, kaikenlaiset  palvelut joihin ei ole tottunut. Vaikea oli etukäteen hahmottaa. Ehkä meistä ei tullut ihan ystäviä, mutta paljon ajateltavaa kaupunki tarjosi ihan jokainen päivä. 

tiistai 19. joulukuuta 2017

Jouluvalmisteluja Santo Domingossa





Nykyaikainen martta muistuttaa, että joulu tulee joka tapauksessa, että yletön kaappien ja komeroiden siivoaminen on ihan turhaa ellei joulunpyhiään aio komerossa viettää.

Näilläkään miehillä ei turhaa joulustressiä, dominoa ehtii pelaamaan oikein hyvin. Keskellä kirkasta päivää ja kadun vilinässä.

Luultavasti miesten  kotona puurtaa ainakin yksi martta tai ehkä täällä joulusiivous ja juuresten pilkkominen eivät olekaan jouluviikon ohjelmassa.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Sosuaan ja takaisin




Viisi tuntia Metro-bussissa, todella reippaasti  viilennetyssä eikä ollut tällä kertaa syytä närkästyä elokuvatarjonnasta sillä elokuvia ei ollut tarjolla.

Garden Condos vaikutti edulliselta vaihtoehdolta. Ja kuvat puutarhasta kauniita.

Tosin yölampun sytytysyritys nokesi sormet, suihku lirutteli vettä huonosti ja arvaamattomasti, makuuhuoneen seinää pitkin valui vesi paremmin. Ensimmäisenä iltana huolestuin asiasta ja pimeältä pihalta löysin vartijan. Vartijalle asia ei varsinaisesti kuulunut, mutta pistäytyi katsomassa pumppuhaulikko kainalossaan. Pumppuhaulikko teki ikävän vaikutuksen kieltämättä, mutta ymmärsin toki, että ei sitä voinut ovenpieleenkään jättää odottamaan.

Lupasi ystävällisesti ilmoittaa eteenpäin ja vielä seuraavana päivänä poikkesi. No, ei ollut vartijan toimivaltaan kuuluva asia ja mekin kyllästyimme koko jupakkaan. Olkoon, hoitakoon seuraava jos sitkeyttä riittää. Ja ilman yövaloa tulee toimeen jos ei lue sängyssä. Eikä täällä taida moni lukea, oli enemmän muita aktiviteetteja tarjolla.

Meri oli lämmin, rannat kauniita, ilma aurinkoa ja valoa tulvillaan, musiikkia ja banana mama-drinkki - mitä vielä voi Karibialla toivoa?

Jokin kuitenkin vaivasi. Tytöt. Ja vanhemmat sedät. Oli vaikea hillitä omia reaktioitaan. Närkästystä ja noloutta. Sedät kotiin ja tytöt kouluun- ajatus luultavasti näkyi minusta jo kauas.


Paluumatka kesti kauemmin sillä Santo Domingon ruuhka on tavallista pahempi perjantai-iltapäivisin. Ruuhkan takia päätimme kävellä kämpille.

Google maps on oiva ja tarpeellinen. Tällä kertaa herttainen koputus olkapäälle ja ystävällinen neuvo: Älä kulje kännykkä kädessä. Kännykkä reppuun ja vain vilkaisu valoisimmissa kulmauksissa. Varovaisuus ei vielä ole iskostunut suomalaiseen luottavaiseen mieleen.





sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Museoiden ilta Santo Domingossa



Santo Domingo on haasteellinen kaupunki, yllätyksiä täynnä, toisinaan rasittava. Ainakin maalainen uupuu päivässä ja palaa asunnolle jo ennen iltarientojen alkua. Ei vain jaksa vaikka vanhakaupunki vasta herää eloisaan iltaan.

 Minusta on tullut tottunut uber-taksien asiakas. Enää en siis kuvittele käveleväni keskustaan.

Tavallisin uber-kokemus on Huyndai Sonata ja mukava nuorehko kuljettaja. Matka keskustaan kestää lähes puolituntia ja maksaa noin neljä-viisi euroa liikenteestä riippuen. Ruuhkassa odotellessa parhaassa tapauksessa syntyy hieno keskustelu, kaikenlaista ehtii kysymään ja kuulemaan. Aina ei jaksa viritellä keskustelua ja sekin on ihan ok.

Eilen kaupunki yllätti tarjoamalla kaikille ilmaisen museoillan. Liikkeellä oli paljon lapsiperheitä, ilmeisesti  museoilta yllättikin vain meidät sillä täällä ei ole helppo onkia tietoja tapahtumista tai nähtävyyksistä.

Vanha keskusta on UNESCO-kohde ja kiinnostavimmat nähtävyydet ovat melko pienellä alueella. Santo Domingon nähtävyyksiä kuvaa parhaiten sana ensimmäinen : Uuden mantereen ensimmäinen katedraali, ensimmäinen katu, ensimmäinen yliopisto, ensimmäinen luostari  ja niin edelleen.




Päivän hienoin hetki oli juttutuokio dominikaaniveli Diegon kanssa. Diego on vielä noviisi ja esitteli kirkkoa vilkuillen välillä muistiinpanojaan. 44-vuotias Diego oli jättänyt valokuvaajan uransa neljä vuotta sitten ja ryhtynyt dominikaaniveljeksi. Uuteen elämäänsä tyytyväinen ja sympaattinen mies.



Mimosa-kahvila on suosikkini - paljon paikallisia, sopivasti tilaa, pieni sisäpiha ja ihan kelpo ruokaa. Tällä kertaa avokadoa ja kevyesti paneroituja katkarapuja. Ja palkintona ahkerasta museoillasta matkan ensimmäinen margarita. 

   

torstai 7. joulukuuta 2017

Kauhua Expreso Bávaro-bussissa



Santo Domingon kuumuus välillä jo rasittaa. Ja silloin voi tutkia bussiyhtiöitä ja reittejä saaren muihin osiin. Valinnan varaa on jonkin verran.

Expreso Bávaro-asemalle on hyvä tullä ajoissa sillä lippua ei voi varata etukäteen. Bussiaseman tehokkaasti ilmastoitu odotussali  täyttyy vähitellen ja matkaan päästään lähes aikataulussa.

So far,so good.

Vaan sitten alkaa ensimmäinen elokuva: Caceria 4 - suomeksi suunnilleen Teurastus jatko-osa 4. Nimi kertoo elokuvasta ihan kaiken. Auringon takia bussin ikkunat on peitetty verhoilla, maisemia ei näe ja on vaikea välttyä elokuvatarjonnalta.

Ei tarvita espanjan kielen taitoa,  vuorosanoja  on harvakseltaan. Vaikea kuvitella jatko-osaa, sillä hengissä säilyneitä ei ole montaa. Harkitsen reklamaatiota ja ajattelen ehdottaa sellaista mukavaa romanttista komediaa. Tai edes komediaa. Tai ihan mitä muuta vain.

Nousen bussista El Cortecito-pysäkillä. Kuljettajan apumies kailottaa pysäkin kuuluvasti kuten pyysinkin.

Ranta on kuin matkaesitteessä ja reklamaation vaatima pieni vaivannäkö ei enää tunnu yhtä tähdelliseltä, Nössö mielenlaatu tai hehkuva aurinko taltuttaa närkästyksen. Ja vähän mietityttää myös  se, että vierustoverit iloisesti nauroivat minun kauhistukselleni. No, mukavuusalue ylittyi ja se kai on yksi matkailun anti.



perjantai 1. joulukuuta 2017

Diego Kolumbuksen makuuhuone




Diego Kristofferinpoika Kolumbus ja Doña Maria de Toledo nukkuivat mukavasti viereisissä makuuhuoneissa, aika vaatimattomasti tosin, ei ollut vielä kotoilun aika eikä Doña Maria ollut kuullut hyggestä.

Palatsi oli ilmava ja lähes kodikas vaikka varmasti aikansa edustuskoti.  Ihan erityisen paljon pidin kynttilänjaloista. Kynttilät olivat yhtä iloisesti vinossa ja vinksallaan kuin itselläkin.




Kuuma kulttuuripäivä päättyi Santo Domingon katedraalissa, Uuden mantereen ensimmäisessä ja ainoassa sisältä goottilaisessa kirkossa.





tiistai 28. marraskuuta 2017

Santo Domingossa onkin oikeasti kuumaa

Hikinen ja värikäs. Hikinen ja rasittava. Hikinen ja yllättävä. Santo Domingo on melkoisen vaativa kokemus.

Muutama päivä Orion-kadulla Nacon kaupunginosassa. Keskellä hyvinvoivaa ylempää keskiluokkaa, ympärillä lukuisia avustavia henkilöitä - en suomalaisena osaa kuvailla muulla tapaa supermarketissa ostoksia pakkaavia poikia, kerrostalon aulassa asukkaita auttavia miehiä - tilataan taksi, hoidetaan tavaroiden kotiinkuljetus kaupasta tai ravintolasta tai vaikka apteekista, roskapussi häviää kuin itsestään.

Oikeastaan haluaisin pakata ostokset kestokassiini ihan itse, mutta totta on, että olen jo useasti kysynyt neuvoa kerrostalon ovimiehiltä ja aina saanut ystävällisen ja hyvän vastauksen. Silti koen oloni hieman vaivaantuneeksi enkä usein tiedä miten toimia.



Eilinen haaste oli paikallisen sim-kortin hankinta. Claro on paras firma ja tietolähteenä tällä kertaa ystävällinen uber-kuski.

Ensimmäisessä liikkeessä nuori mies kertoi, että ei voi asiaani hoitaa. Ei, vaikka mukana oli passi. Epämääräinen kädenheilautus suuren ja vilkkaan avenidan suuntaan. Ulos kuumuuteen ja eteenpäin. Seuraava tietolähde ei tiennyt asiasta mitään, mutta ehdotti vievänsä minut mopollaan minne nyt olinkin menossa.

Takaisin asunnolle hikisenä, jo hieman lannistuneena ja aavistuksen ärtyneenä. Oli poikettava Nacional-supermarkettiin, sisuuntuneena nappasin  osan tavaroista omaan reppuuni ja vältin ainakin kolme muovikassia.

Ja sitten silmäni osuivat pieneen Claron palvelupisteeseen.

Kesti kauan ja vaati virkailijalta kärsivällisyyttä ja paljon vaivaa, mutta nyt minulla on paikallinen puhelinkortti. Claro lähetti asiakastyytyväisyyskyselyn ja esitin toiveen joulubonuksesta nuorelle naiselle Nacionalin palvelutiskillä.

Ymmärrän, että ulkomaalainen asiakas oudon puhelimen kanssa ei ole varsinainen ilo ja siksi arvostin virkailijan asennetta - asiani hoitui ja samalla nainen ehti hoitaa monta muuta asiaa joutuessaan välillä odottelemaan minun tietojani.

Paikallinen puhelin on tarpeellinen, sillä järkevin tapa liikkua on uber-taksi. Uber-kuljettajilta olen oppinut jo monta asiaa ja käytän matka-ajan hyväkseni - käy kielikurssista ja lisäksi saa hyvät vihjeet vaikka siitä, mikä on paras viikonpäivä asioida Nacional-marketissa jos haluaa hedelmät ihan tuoreina. Arvostan todella noita arkisia tiedonhippusia.






torstai 2. marraskuuta 2017

Kiovan muraaleja etsimässä

Kiova on miljoonakaupunki ja niin paljon jäi näkemättä. Luonnollisesti. Kirkkoja ja luolaluostari, hyvää gruusialaista ruokaa, taidemuseoita - niin päivät kuluivat lähes huomaamatta.

Aina on hauskaa etsiä muraaleja, mutta nyt projekti jäi ihan alkumetreille. Tiesin, että ihan lähelläkin oli muutamia, lisää olisi löytynyt kävelymatkan päässä, metro olisi vienyt helposti kauas.

Kiovan kansainvälisestä muraaliprojektista löytyy helposti tietoa netistä. Nyt jäi kieltämättä paljon kiinnostavaa näkemättä ja sellainen laiskuus harmittaa.




Tämä löytyi ihan kotinurkilta, vähän jo kärsinyt. Ehkä, kenties joskus voin jatkaa Jo muraalit riittävät uuden matkan sytykkeeksi.