Kyllä vain, kaunista oli. Ja juuri sellaisia rantoja kuin makeissa matkaesitteissä, joita on vähän vaikea edes uskoa todeksi: kirkasta vettä, pehmeää hiekkaa , piña colada kaartuvan palmun alla ja tilaa riittävästi vaikka henkilökohtaisen reviirinsä kokisikin suuremmaksi kuin paikalliset.
Valoa ja lämpöä tuli tankattua, mutta eurooppalainen mieleni kaipasi jo järjestyneempää arkea, niin tavallisia asioita kuin roskien kierrätystä, jonkinlaisia liikennesääntöjä, viileämpää ilmaa jos ei nyt ihan lunta sentään.
En jää kaipaamaan aseistettuja vartijoita enkä kylän aikaisia kukkoja, en erilaisia pikkuliskoja makuuhuoneen seinällä, mutta ystävällisiä ihmisiä ja pimeän illan siritystä ja suloista lämpöä voi muistella kotona talven pimeydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti