Oma blogiluettelo

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ehdittävä Allegroon

Allegrolla pian kotiin.

Kevät tuli Pietariin, jäät lähtivät Neva-joesta. Kompuroinnista huolimatta ehdin katsella ja ihastella kevään kuulaita värejä, syödä liiankin monta lammaspiirakkaa.



Kaikenlaista huomaa kun kulkee hitaasti. Tämä book crossing- kaappi ilahdutti eräällä sisäpihalla. Kurkistin kaappiin, ehkä ensi kerralla jätän luettavaa ja löydän itselleni tilalle jotain kiinnostavaa.






 Purga-baarissa taas vietetään uutta vuotta jokaikinen ilta vuoden ympäri: keskiyöllä lasi kuohuviiniä, neuvostojohtajien uudenvuodenpuheita screenillä  ja tähtisadetikkuja. Ei nyt kuitenkaan tällä kertaa.





Katutaiteen bongailua jäi vähälle. Läheiseltä Liteynij-kadulta löytyi tämä.




Ehdin myös istua kotona ja katsella näkymää Pietarin katoille.








tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ihan pieni sairauskertomus

Aina ei käy niin kuin haaveillaan, pahempaakin sattuu, olisiko ollut suorastaan tarkoitus... Ainakin näkymä ikkunasta on nyt tuttu.

Matkavakuutus korvasi käynnin klinikalla, pätevä Evgenij-traumatologi tutki nilkan, ortopedinen nilkkatuki löytyi helposti ja helpottunein mielin onnuin tämänkertaiseen kotiin crocs-tossu toisessa jalassa.

Pääsiäissunnuntaina paistoi niin kirkas aurinko, että ulos oli päästävä. Tossu toiseen jalkaan ja kaupungille: parhaat lammastseburekit ikinä pienessä ja hyväntuulisen coolissa Tseburoomissa, elämäni ensimmäisen kerran traditionaalisessa ja upeassa Jeliseev-kauppiasveljesten herkkukauppa-konditoriassa.






Aina olen katsellut Nevskillä vanhaa homeopaattista apteekkia ja nyt oli hyvä syy käydä kyselemässä neuvoa nilkkavammaan. Ja löytyihän sieltä Arnica-voidetta pienessä purkissa alle sadalla ruplalla eli hieman yli euron hintaan. Kokeiltava sitäkin on.


Seitsemän kilometriä kävelyä ja illansuussa kauniissa kevätvalossa vihdoin kotiin. Yöllä oli otettava särkylääkettä.


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Anna Ahmatova - Pietarin sielu

Viikko Pietarissa ei ihan odotuksien mukainen.

Kirkkoihin on helppo poiketa, pidän kynttilöistä ja suitsukkeen tuoksusta, katselen ihmisiä. Eipä olisi pitänyt, parempi katsoa jalkoihinsa sillä kaaduin pahasti portaissa. Muut mummut tekivät säikähtäneitä ristinmerkkejä, onneksi löytyi sentään reipas täti ja auttoi ylös. Joka tapauksessa tuloksena kipeä, sininen ja turvonnut nilkka. Särkylääkettä, kipugeeliä, jääpusseja, harmittelua ja katumista.

Poteminen käy ikäväksi ja eilen päätin ontua runoilija Anna Ahmatovan kotimuseoon. Pidin museon tunnelmasta, ihastuttavista oppaista - kulttuurin ja runouden henkilöitymistä, jotka istuivat lukemassa kirjaansa ja samalla seurailivat kävijöitä. Heillä on tarkka vaisto löytää kävijöistä juuri ne runoille ja tarinoille alttiit, nousta ja pyytämättä kertoa jokin hieno vanhaan nojatuoliin tai kuluneeseen shakkipöytään liittyvä muisto. Ihastuttavia vanhoja naisia.





Kotimuseon asukkeihin kuuluu myös kissa. En ole kissojen ystävä, mutta toki Ahmatova-museon kissa on ihan erityinen rotunsa edustaja.