Oma blogiluettelo

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kirjakerho ja Viipuri

Talvella kuuntelin radion Kirjakerho-ohjelmaa  Anna Kortelaisen kaksi Viiipuria ja välittömästi ajattelin, että sellainen tunnelma on koettava, ohjelma oli niin kiehtova. Viipurin menneisyys, ajan kerrostumat, Kortelaisen oma suhde kaupunkiin, kirjailijan tapa kehitellä fiktiivisen tarinan henkilöitä - olipa jälleen hieno radio-ohjelma. Siis matkaan etsimään Viipurin henkeä ja Lallukan talonkin haluan nähdä ja arvailla missä sijaitsee sen kirjailijaresidenssi.

Tuttu juna, mutta nyt jo Viipurissa pois, ihan uutta ja jännittävää. Huone kaupungin parhaassa hotellissa sillä olin varautunut heinäkuun helteeseen ja hikinen yö ilman ilmastointia ei houkutellut. No, helteestä ei pelkoa ja kova tuuli tuntui Salakkalahdellakin. Koleaa ja pilvistä, mutta Viipuri oli käynnin arvoinen.


Kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä.  Nyt Torkkelinpuiston tuoksuvat syreenit ja suuret lehmukset, vanhan kaupungin kaunis rosoisuus, Hirvi-patsas, Eremitaasin sivumuseo, kivat kuppilat, hyvä ruoka ja erityisesti hienot rakennukset riittävät jo uuden matkan aiheeksi. Näkemättä jäi tällä kertaa Aallon museo sillä joka kuukauden viimeinen päivä se on suljettu siivousta varten ja lauantaina taas avoinna vain opastetuille ryhmille. Ja ne ihanat pellavalakanat Moskovskij Prospektin myymälässä - oli liian vaikeaa valita väri ja vähän harmittaa. Lallukan talokin löytyi helposti ja kyllä, siellä kelpaisi kirjoittaa.

Espilä-ravintola oli kerran koettava, Stariy gorod-nimisessä pienessä ravintolassa ei ollut muita turisteja, ei edes juuri muita asiakkaita, mutta lammaskhinkaleita sai todella odottaa, Nika-kahvilassa keitettyä kieltä piparjuurikastikeessa matkaseuralaiselle, etikassa marinoituja sieniä ja sienillä täytetty lettu, varsin mainiota ruokaa. Kaupasta pussillinen makeita suklaakonvehteja ja hyvällä mielellä junalla Lahteen.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Kronstadt

Ajattelin, että Kronstadtiin on hankala mennä. Ihan sujuvasti sinne kuitenkin löysi.

Chernaja Retska-metroasemalla pois. Ensin oli kuvattava Pushkin-patsas ja muisteltava romanttista kaksintaistelua runoilijan ja ranskalaisen luutnantin välillä. Kauan sitten Pushkinin kotimuseon venäläinen opasrouva sai ryhmälleen helposti kyyneleet silmiin runoilijan viimeisten päivien traagisilla käänteillä. Rouvan draamantaju oli loistava ja kuuntelija tempautui tarinan käänteisiin - oli tietysti kaunis Natalia-vaimo, rakkautta, hovijuoruja, velkoja, verta ja kuolemaa. Kaikki ikiaikaiset ainekset hyvään tarinaan.



Marshrutka 405 löytyi melko helposti metroaseman kulmalta. Tosin mahdollisia kulmia oli useita, marsrutkoja odotteli vähän joka kadunkulmassa ja pari kertaa kyselin neuvoa. Marshrutka on  reittitaksi joka lähtee määränpäähän kunhan kaikki istuimet ovat varattuja. Helppoa, nopeaa ja sujuvaa. Matka taittui 40 minuutissa ja oli kiinnostavaa nähdä uusi kehätie saarelle.

Kronstadtissa oli aurinkoista,viileää, keväisen heleää ja rauhallista. Lounas Iso kilpikonna-ravintolassa erittäin hyvä, kauan odotettu käynti Nikolain laivastokatedraalissa pienoinen pettymys - kirkko oli toki kaunis, mutta liian kiiltävä. Jotenkin liian vaalea ja lähes uudenoloinen. No, vaikea on yltää niin kauniin nimen herättämiin odotuksiin.







keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Pietarin kaunis kevät

Tuttu Allegro-juna Pietariin. Muutama keväinen päivä edessä.  Täällä kevät on edennyt jo pitkälle vaikka onkin myöhässä.



Airbnb-asunto on ihan uusilla kulmilla. Ratikka on ehdoton suosikkini ja numero 40 oli nyt juuri sopiva. Ratikoissa on monta hyvää puolta: ne ovat harvoin täynnä, vauhti on sopivasti hidas joten ehtii hyvin katsella ympärilleen ja sitten ovat kiinnostavat rahastajarouvat!

Rahastajarouvan hymy oli loistava, metallihampaat hohtivat ja aikaa riitti sekä rahastukseen että kansalaiskasvatukseen.

Humalainen matkustaja ei arvostanut neuvoja vaan sanoi osaavansa hoitaa omat asiansa ja hoipperehti pois. Seuraava välikohtaus tuli pian - joku oli jättänyt ratikkaan kassin. En tiedä olinko ainoa joka harkitsi ratikan evakuointia ja poliisin kutsumista paikalle. Rahastajarouvalle taisi olla jokapäiväinen harmi , heilutteli kassia ihan huolimattomasti ja taas oli aihetta hieman paheksua ihmisten hajamielisyyttä.

Ensimmäinen ilta kului Kasvitieteellisessä puutarhassa. Kirsikoiden kaunein kukinta oli ohi, magno
lia kukki vielä hienosti. Kevään kaunis vihreys riitti virkistämään  talvesta nuutunutta mieltä.


lauantai 25. helmikuuta 2017

Miljoona mantelipuuta

Tänään luin lehteä ja opin, että Mallorcan saarella on miljoona mantelipuuta ja ne kukkivat juuri nyt, makeamanteli valkoisena ja karvasmanteli suloisena vaaleanpunaisena kukkapilvenä.

Ja onhan täällä paljon muutakin kaunista. Alkutalvi on hiljaista aikaa.



Ilma saattaa ajoittain olla viileä, asunto taas on varmasti viileä. Harkinnan jälkeen kävelin El Corte Inglés-tavarataloon ja ostin lämpöpeitteen. Asiallinen ostos.



Mutta tämä on paras aika patikoida. Bussiyhteydet eri puolille saarta ovat hyvät ja polunpään löytää helposti.