Oma blogiluettelo

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Savuisia kahviloita


Viimeinen päivä Pietarissa. Allegro lähtee muutaman tunnin kuluttua.

 Vielä  hetki kahvilassa. Kummallista -  täällä on tuhkakuppi pöydällä. Kevyt jazz kuuluu juuri tänne.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäissunnuntaina tunnelmasta toiseen

Pääsiäissunnuntai alkoi mukavasti: taloyhtiön hallitus toivotteli tällä ilmoituksella iloista pääsiäistä, terveyttä ja onnea talon kaikille asukkaille. Sekä kutsui samalla viereisessä ilmoituksessa kaikki paikalle talkoisiin.



Aurinko paistoi, pietarilaiset nauttivat pääsiäissunnuntain tunnelmasta, ensimmäiset suihkulähteet avattiin lämpimän kevään ansiosta jo nyt ja askelia kertyy kulkiessa ja katsellessa huomaamatta.

Mekin halusimme juhlistaa sunnuntaita ja etsimme pienen gruusialaisen  Cat-ravintolan.


Ravintolassa on vain seitsemän pöytää ja yhdessä pöydässä nautti pitkää pääsiäislounasta omistaja-rouva perheineen. Tunnelma pöydässä oli iloinen ja juhlava, tulijoita tervehdittiin perinteisellä Hristos voskrese-tervehdyksellä, pöytään oli katettu runsas juhlalounas, koristeena värikkäitä pääsiäismunia ja jälkiruaksi kulitsaa.

Me valitsimme tutun kaavan mukaan sillä ihan oli pakko vielä kerran maistella kaikki suosikit, vain khinkalit korvattiin lammasvartaalla ja punaviini Borjomi-kivennäisvedellä. Maku on vahva, mahdollisesti aavistuksen outo, mutta pidän kovasti. Ja tuoksu tuo mieleen Tbilisin kuumat lähteet, on varmasti terveysvettä.


Pietari on niin klassinen kaunotar, että toisinaan on haettava sopivaa lisäsärmää. Lounaan jälkeen vielä hetki  underground-meininkiä Pushkinskaja 10-taidekeskuksessa. Porttikäytävässä tulijaa tervehtii tietysti itse Pushkin, Pietarin oma runoilija.



Luulen, että Pushkin viihtyisi rähjäisessä talossa. Ainakin ymmärtäisi nuorten taiteilijoiden rahavaikeuksia, ja varmasti olisi tyytyväinen paikan elävästä tunnelmasta.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Jakkarat Palatsiaukiolla



Mietin ja mietin, lopulta kysyin viereiseltä nuorelta mieheltä. Selitys oli ihan selvä:
toisen jakkara on korkeampi, toisen matalampi, vaan  kaikki ovat ihan tismalleen samanpituisia.

Siis hiljainen kannanotto yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Ja vielä Palatsiaukiolla.

Koko aurinkoinen ja lämmin päivä kului taas kulkiessa kaupungilla. Yhä jaksan ihmetellä ja ihailla pietarilaisten naisten pukeutumista, erityisesti huiman korkeita korkoja. Ei sekään aina ole ongelmatonta.


Luostarista leipätehtaaseen


                                                 Loft Etagin kattoterassi

Pietarissa on kevät. Aleksanteri Nevskin luostarissa krookukset, pienet tulppaanit ja helmililjat juhlistivat pääsiäisen alkua.

Halusin kontrastia ja luostarista jatkoin Loft Etagi- taidekeskukseen. Vanhaan leipätehtaaseen on viiteen kerrokseen löytänyt tiensä ryhmä nuoria taiteilijoita ja putiikinpitäjiä, muutama baari ja yksi hostelli. Olin erittäin babushka siinä värikkäässä joukossa, mutta hauskaa minulla oli.





perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kaunista valoa ja täydellisiä lammas-khinkaleja



Koko kaunis keväinen päivä kului kävellen. Kuulaassa pohjoisessa valossa ja juuri hetkeä ennen lehtien puhkeamista rakennusten kauneus on ehkä parhaiten kulkijan ihailtavissa.

Kävellessä tulee nälkä ja olematta gourmet-kokki tai edes yletön ruokahifistelijä, nyt osui kohdalle erinomainen gruusialainen ravintola osoitteessa Sadovaja-katu 39/41. Kaikki oli täydellisen hyvää: lammaskeitto, lavash-leipä, täytetyt munakoisorullat, punajuuri-kaali-pähkinä -phali ja lammas-khinkalit. Tätä muistelen vielä kotona.


Ei mikään hämärä kulmakuppila mutta ei ihan ylettömän hienokaan, auki hämmästyttävät 24/7.



Tiedän. Maan nykyinen nimi on Georgia ja ravintolat ovat siis georgialaisia - en vain ole oppinut uutta nimeä eikä georgialainen ravintola kuulosta ollenkaan niin hyvältä. Olen edelleen gruusialaisten ravintoloiden ystävä ja vannoutunut ihailija. Gruusialainen keittiö on minun ikisuosikkini: osaan syödä khinkalin käsin ja lähes onnistun ryystämään liemen ilman läikyttämistä. Niin hyvää!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Päätepysäkkinä Suomen asema


Nyt minulla on vuosiviisumi Venäjälle. Ensimmäinen elämässäni. Olen sitä silmäillyt ja varsin vakuuttava asiapaperi se omasta mielestäni onkin - Allegrolla Pietariin päivänä minä hyvänsä. Pelkkä ajatus jo riittää matkakuumeen ensi oireen lievittämiseen. 

Tärkeimmät matkavalmistelut tällä erää kuitenkin tehty: junalippu, asunto, lopulta myös viisumi.

Junalla matkustaminen tuntuu ylelliseltä: en tuskaile pakkaamista enkä mieti mihin voin laittaa hammastahnan, voidepurkin tai sakset, en asettele tavaroitani turvatarkastuksen muovitarjottimille, ei jonotusta eikä odottelua, ei ahtautta.

 Allegro tulee ajallaan, tullivirkailijat hoitavat työnsä lähes huomaamatta ja matka Pietariin on niin lyhyt, että en välttämättä ehdi edes kahvilaan. Aikaa on kuitenkin riittävästi henkiseen siirtymään, mielessä jo sopeutuu pietarilaiseen väenpaljouteen - astuminen Suomen aseman vilinään on aina yhtä jännittävä hetki, heti huomaa uutta ja vanhaa, piirakkakojun luona tuoksuu hyvältä, Suomesta saapuvia ystäviä tullaan vastaan, tunteikkaita halauksia, tungoksen läpi on kuljettava metroasemalle ostamaan metallinen metrolipuke, portaat alas ja tutut kuulutukset - tästä matka oikeasti alkaa.

Fontanka-lehti kirjoittaa, että asemalle on avattu muutama päivä sitten Duty free-kauppa palvelemaan Allegro-junan matkustajia. Venäjän ihan ensimmäinen rautatieasemalla sijaitseva Duty free- liike palvelee kuitenkin Kiinaan matkaavia Moskova-Peking-reitin varrella. Liikkeiden valikoimissa hajuvesiä, konditoriatuotteita, leluja, olutta - ei kuitenkaan alkoholia. Näin asian uutisoi Fontanka-lehti: 

Fontanka-lehden artikkeli venäjää taitaville

Suomen asema - neuvostoarkkitehtuurin helmi

cc by wikitravel