Nyt minulla on vuosiviisumi Venäjälle. Ensimmäinen elämässäni. Olen sitä silmäillyt ja varsin vakuuttava asiapaperi se omasta mielestäni onkin - Allegrolla Pietariin päivänä minä hyvänsä. Pelkkä ajatus jo riittää matkakuumeen ensi oireen lievittämiseen.
Tärkeimmät matkavalmistelut tällä erää kuitenkin tehty: junalippu, asunto, lopulta myös viisumi.
Junalla matkustaminen tuntuu ylelliseltä: en tuskaile pakkaamista enkä mieti mihin voin laittaa hammastahnan, voidepurkin tai sakset, en asettele tavaroitani turvatarkastuksen muovitarjottimille, ei jonotusta eikä odottelua, ei ahtautta.
Allegro tulee ajallaan, tullivirkailijat hoitavat työnsä lähes huomaamatta ja matka Pietariin on niin lyhyt, että en välttämättä ehdi edes kahvilaan. Aikaa on kuitenkin riittävästi henkiseen siirtymään, mielessä jo sopeutuu pietarilaiseen väenpaljouteen - astuminen Suomen aseman vilinään on aina yhtä jännittävä hetki, heti huomaa uutta ja vanhaa, piirakkakojun luona tuoksuu hyvältä, Suomesta saapuvia ystäviä tullaan vastaan, tunteikkaita halauksia, tungoksen läpi on kuljettava metroasemalle ostamaan metallinen metrolipuke, portaat alas ja tutut kuulutukset - tästä matka oikeasti alkaa.
Fontanka-lehti kirjoittaa, että asemalle on avattu muutama päivä sitten Duty free-kauppa palvelemaan Allegro-junan matkustajia. Venäjän ihan ensimmäinen rautatieasemalla sijaitseva Duty free- liike palvelee kuitenkin Kiinaan matkaavia Moskova-Peking-reitin varrella. Liikkeiden valikoimissa hajuvesiä, konditoriatuotteita, leluja, olutta - ei kuitenkaan alkoholia. Näin asian uutisoi Fontanka-lehti:
Fontanka-lehden artikkeli venäjää taitaville
Suomen asema - neuvostoarkkitehtuurin helmi
 |
| cc by wikitravel |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti