Viimeinen kokonainen päivä Mexico Cityssä. Nyt on toivuttava miljoonakaupungin ihmispaljoudesta ja äänistä.
Liikennevaloissa kuljettajille jaettiin eilen paksua esitettä uusista säännöistä: sakkoja tulee kännykkään puhumisesta, turhasta äänimerkin käytöstä ja monesta muusta uudesta rikkeestä. Kannatan lämpimästi. Olen menettää hermoni ruuhkassa kärsimättömien kuljettajien painaessa äänimerkkiä. Auttaako yhtään?
Loppukiri oli käydä voimilleni - Bellas Artes ja Museo Nacional de Arte uuvuttivat eilen. Jälkimmäinen oli synkeä rakennus, mutta Bellas Artes-kulttuurikeskus viehättävä. Hienoja Diego Riveran muraaleja ja upeaa Art Deco-arkkitehtuuria.
Jo pois lähtiessä sattumalta pääsimme puolen tunnin kierrokselle koululaisryhmän mukana. Oppaat olivat loistavia ja kertoivat rakennuksen tarinan viihdyttävästi. Loppuhuipennuksena nähtiin 24 tonnia painavan kauniin ja hohtavan Tiffany-esiripun nousevan äänettömästi. Innostuneet oppaat saivat vaateliaan teini-ikäisen yleisön kuuntelemaan. Kaikilla oli hauskaa.
Kuva on pienen Franz Mayer-museon sisäpihalta. Nautin pienistä ja persoonallisista museoista ja tämä oli juuri sellainen. Rauhallisella sisäpihalla oli vielä kahvilakin.
Liikennevaloissa kuljettajille jaettiin eilen paksua esitettä uusista säännöistä: sakkoja tulee kännykkään puhumisesta, turhasta äänimerkin käytöstä ja monesta muusta uudesta rikkeestä. Kannatan lämpimästi. Olen menettää hermoni ruuhkassa kärsimättömien kuljettajien painaessa äänimerkkiä. Auttaako yhtään?
Loppukiri oli käydä voimilleni - Bellas Artes ja Museo Nacional de Arte uuvuttivat eilen. Jälkimmäinen oli synkeä rakennus, mutta Bellas Artes-kulttuurikeskus viehättävä. Hienoja Diego Riveran muraaleja ja upeaa Art Deco-arkkitehtuuria.
Jo pois lähtiessä sattumalta pääsimme puolen tunnin kierrokselle koululaisryhmän mukana. Oppaat olivat loistavia ja kertoivat rakennuksen tarinan viihdyttävästi. Loppuhuipennuksena nähtiin 24 tonnia painavan kauniin ja hohtavan Tiffany-esiripun nousevan äänettömästi. Innostuneet oppaat saivat vaateliaan teini-ikäisen yleisön kuuntelemaan. Kaikilla oli hauskaa.
Kuva on pienen Franz Mayer-museon sisäpihalta. Nautin pienistä ja persoonallisista museoista ja tämä oli juuri sellainen. Rauhallisella sisäpihalla oli vielä kahvilakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti