Nyt niitä on. Laatikossa puolisen tusinaa. Arcos de la Fronteran viimeisen klausuuriluostarin nunnien leipomia pikkuleipiä. Proseduuri oli melko yksinkertainen: astu luostarin eteiseen, paina soittokelloa, esitä pyyntö esim. pikkuleipiä puolitusinaa, ystävällinen ja nuori naisääni luukun takaa ilmoittaa hinnan, aseta eurot pyörivään telineeseen, teline pyörähtää ja pikkuleivät sekä vaihtorahat odottavat
tarjottimella. Kiitokset ja hyvänpäiväntoivotukset. Kadulla kirkkaassa auringonvalossa voi tutkia
ostostaan, laittaa reppuun ja suunnitella sopivaa hetkeä niiden nauttimiseen, ihan tavanomaisia piparkakkuja kun eivät ole.
Oikeastaan olisin halunnut ostaa pullia, mutta nuori nunna pahoitteli niiden siltä päivältä juuri loppuneen. Hyvä on, että nunnien business kukoistaa. Klausuurinunnat eivät poistu luostarista eivätkä ole yhteydessä ulkomaailmaan. Pikkuleivät tuovat yhteisölle tärkeitä tuloja ja kävijälle hetken kosketuksen erilaiseen elämäntapaan.
Pääsiäinen on lähellä. Kaduilla on pääsiäisjulisteet, kulkueiden reittien varsilla katsoja-aitiot valmiina odottamassa, parvekkeilla riippuu tummanpunaisia pääsiäisliinoja kuin paksuja samettisia kirjailtuja mattoja, jokavuotinen pääsiäisen ajan kulkueita ja traditioita tarkasti esittelevä kirjanen A paso horquilla on nyt ostettavissa ja sitä todella tutkitaan ja luetaan.
Odotuksen tunne ennen hienoa juhlaviikkoa huipentuu tänään palmusunnuntaina, sillä ihan pian lähtee ensimmäinen kulkue Nuestra Senora del Carmen-kirkosta, seuraava Iglesia de Maria Auxiliadora-kirkosta, seuraava Iglesia de Santo Domingosta, seuraava San Lorenzo Mártir-kirkosta ja tämän sunnuntain viimeinen San Agustín-kirkosta. Viimeinen palmusunnuntain kulkueista saapuu takaisin omaan kirkkoonsa vasta puoli kahdelta yöllä. Ja ymmärrätte varmaan, että tämä on vasta alkua. Edessä kokonainen viikko kulkueita, kynttilöitä, kukkia, musiikkia, saeta-lauluja, rumpujen ja askelien ääniä pimeässä yössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti