Liikenne Rakoczi-kadulla on vilkasta, mutta vanhan talon paksut seinät vaimentavat hyvin ääniä. Huoneet ovat korkeita, vanha parkettilattia kaunis ja naapureilla yhteinen sisäpiha - minä en pidä korkeista paikoista ja kuljen kolmannen kerroksen asuntoon tarkasti pitkin seinänviertä alas vilkuilematta.
Unkarilaiset ovat rauhallista väkeä, uutta naapuria tervehditään kohteliaasti, mutta tässä talossa elellään hiljakseen ilman espanjalaisen kerrostalon draamaa: kukaan ei huutele parvekkeelta toiselle eikä perheen asioita setvitä kovaan ääneen avonaisen ikkunan vieressä, televisiot eivät pauhaa yömyöhään. Aika mukavaa minusta.
Kyllä on uskottava suomalaisten ja unkarilaisten sukulaisuuteen, vaikka kieltä kuunnellessa epäilyttää. On hämmentävää, että ei ymmärrä mitään. En jaksa edes painaa nimiä mieleeni kokonaisina, muutaman alkukirjaimen vain. Noloa.
Unkarilaiset ovat rauhallista väkeä, uutta naapuria tervehditään kohteliaasti, mutta tässä talossa elellään hiljakseen ilman espanjalaisen kerrostalon draamaa: kukaan ei huutele parvekkeelta toiselle eikä perheen asioita setvitä kovaan ääneen avonaisen ikkunan vieressä, televisiot eivät pauhaa yömyöhään. Aika mukavaa minusta.
Kyllä on uskottava suomalaisten ja unkarilaisten sukulaisuuteen, vaikka kieltä kuunnellessa epäilyttää. On hämmentävää, että ei ymmärrä mitään. En jaksa edes painaa nimiä mieleeni kokonaisina, muutaman alkukirjaimen vain. Noloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti