Suuri Junamatka on vasta alkamassa.
Teen jo nyt oloni kotoisaksi pesemällä pyykkiä, silittämällä, käyttämällä joulupukin tuomaa Marimekon vaaleanpunaista essua, pukeutumalla lämpimään oloasuun, kuuntelemalla Spotifyista vaikka Tuure Kilpeläisen uutta levyä, tekemällä arkisia ostoksia lähikaupassa - jos ryhdyn vakioasiakkaaksi, saan ystävällisen tervehdyksen piankin ja tunnen lähes kuuluvani näille kulmille.
Minulle on tärkeää asua oikeassa asunnossa hieman kauempana turistien täyttämästä kauniista keskustasta.
Vanha kaupunki on kaunis, lämmin syysaurinko saa värit hehkumaan lempeästi, mutta siellä väsyy kummallisen nopeasti. Luulen sen johtuvan väliaikaisuuden tunnelmasta, jokainen on siellä vain käymässä, nauttimassa muutamasta lomapäivästä, tai töissä alati vaihtuvien turistien keskellä. Ihmisten tavallinen arki puuttuu kokonaan ja siksi päivän paras on hetki on paluu kotikadulle, vaikka se onkin hieman rähjäinen.
Ja tässä runo. Tosin olen kahdessa asiassa eri mieltä Saarikosken kanssa.
Harmittelen, että lehtori Siman tunneilta muistumat ovat niin vähäisiä ja vielä ihan epäolennaisia enkä siis ymmärrä juuri mitään. Ja tupakointi taas on yllättävän yleistä, lähes aina saa ruokaillessa istua tupakansavussa, joten toivoisin uusia huivipäisiä mummoja järjestyksen pitäjäksi.
Mutta näin Pentti Saarikoski Prahassa 60-luvulla:
Seinässä lukee:
Koureni zakazano
Mutta enhän minä sitä ymmärtänyt,
ennen kuin huivipäinen mummo tuli
ja nappasi tupakan suustani.
Näin opitaan kieliä.
( En ymmärrä ihmisten puhetta
alkuunkaan, ja se on suuri helpotus.)
Pentti Saarikoski (1966) Prahan päiväkirjat
Teen jo nyt oloni kotoisaksi pesemällä pyykkiä, silittämällä, käyttämällä joulupukin tuomaa Marimekon vaaleanpunaista essua, pukeutumalla lämpimään oloasuun, kuuntelemalla Spotifyista vaikka Tuure Kilpeläisen uutta levyä, tekemällä arkisia ostoksia lähikaupassa - jos ryhdyn vakioasiakkaaksi, saan ystävällisen tervehdyksen piankin ja tunnen lähes kuuluvani näille kulmille.
Minulle on tärkeää asua oikeassa asunnossa hieman kauempana turistien täyttämästä kauniista keskustasta.
Vanha kaupunki on kaunis, lämmin syysaurinko saa värit hehkumaan lempeästi, mutta siellä väsyy kummallisen nopeasti. Luulen sen johtuvan väliaikaisuuden tunnelmasta, jokainen on siellä vain käymässä, nauttimassa muutamasta lomapäivästä, tai töissä alati vaihtuvien turistien keskellä. Ihmisten tavallinen arki puuttuu kokonaan ja siksi päivän paras on hetki on paluu kotikadulle, vaikka se onkin hieman rähjäinen.
Ja tässä runo. Tosin olen kahdessa asiassa eri mieltä Saarikosken kanssa.
Harmittelen, että lehtori Siman tunneilta muistumat ovat niin vähäisiä ja vielä ihan epäolennaisia enkä siis ymmärrä juuri mitään. Ja tupakointi taas on yllättävän yleistä, lähes aina saa ruokaillessa istua tupakansavussa, joten toivoisin uusia huivipäisiä mummoja järjestyksen pitäjäksi.
Mutta näin Pentti Saarikoski Prahassa 60-luvulla:
Seinässä lukee:
Koureni zakazano
Mutta enhän minä sitä ymmärtänyt,
ennen kuin huivipäinen mummo tuli
ja nappasi tupakan suustani.
Näin opitaan kieliä.
( En ymmärrä ihmisten puhetta
alkuunkaan, ja se on suuri helpotus.)
Pentti Saarikoski (1966) Prahan päiväkirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti