Ister-yöjuna kävi voimilleni.
Juna kolisteli eteenpäin, välillä vihelsi, välillä töräytti kuin torvea, hiljensi ja kiihdytti, keikkui kaarteissa, välillä hyttiin tunki unkarilaisia, välillä romanialaisia rajavartijoita. Ravintolavaunu oli hämärä, pöydillä kiiltävät vihreät liinat ja palvelusta huolehti karvainen mieskaksikko. Uni ei tullut silmiin - varsinkin kun mietin miksi ihoa yhtäkkiä kutitti: luteita, kirppuja, täitä, pelkkää mielikuvitusta?
Seikkailuja lähdin hakemaan, valitus ja napina eivät seikkailijalle sovi. Ehkä eivät sovi romanialaiset yöjunatkaan seniori-seikkailijalle.
Vaan aamu valkeni, ikkunasta näkyi hevosvankkureita, lammaslaumoja paimenineen. Etsin kirpunpuremia enkä ainakaan aamuhämärässä nähnyt mitään erikoista.
Brasovissa. Paistaa kirkas aurinko ja keittiön ikkunasta näkyy vuoria.
Miten mielenkiintoisesti kirjoittelet seikkailustai tuntemattomaan!
VastaaPoistaPirkko-Liisa
Kiitos! Mukava, että käyt lukemassa.
VastaaPoistaIhan vähän hymyilytti tämä teksti :) :) Toivottavasti seuraavat junamatkat olisivat viihtyisämpiä, tai ainakin tarjoilijat vähemmän karvaisia..
VastaaPoista