Aamulla aikaisin rautatieasemalle, Simeonidis Toursin virkailija saapui vasta hieman myöhemmin ja sain bussilipun Skopjeen, 20 euroa ei ollut mielestäni paha hinta ollenkaan.
Pikkubussiin matkustajia astui kuusi ja matka sujui mukavasti, nuori kuljettaja kuunteli hienoa kreikkalaista musiikkia, raja ylitettiin näppärästi, 10 minuutin tauko tullivapaita ostoksia varten ja neljässä tunnissa ehdittiin jo Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen. Minusta on tullut tällä matkalla bussimatkustamisen suuri ystävä.
On vaikeaa hetkessä orientoitua uuteen maahaan, uuteen kieleen, uuteen rahayksikköön. Ja aina myös varoo rautatieaseman innokkaita takseja - tänään loukkasin asenteellani skopjelaista taksimiestä, joka huomautti minulle, että nyt ei olla Albaniassa. Lisäksi hän valisti minua kertomalla, että Makedonia olisi jo EU:n jäsen elleivät kreikkalaiset riitelisi maan nimestä.
Vaan Skopje on oikeasti erittäin, erittäin hämmentävä paikka. Kummallinen sekoitus rähjäisyyttä, epämääräisiä kerrostaloja ja ihan upouusia kansallissankareiden antiikkipatsaita, uutuutta hohtava riemukaari, pylväitä ja kävelysiltoja patsasriveineen. Siis uudelleen rakennuttua antiikin maailmaa. Olin yllättynyt, lopulta ihan sanaton.
Selitys löytyy hallituksen Skopje 2014-projektista. Ymmärrän hyvin hankkeen arvostelijoita eikä historiallinen kitsch tunnu parhaalta kohteelta kuluttaa valtaisa summa rahaa köyhässä maassa: hankkeen budjetin kerrotaan olevan jotain 80-500 miljoonan euron väliltä. En mitenkään voi ymmärtää.
Tässä ensimmäisen päivän ajatukset ja tunnelmat. Nyt aion nukkua ja toipua kaikesta nähdystä. Ehkä
huomaan aamulla, että kaikki nämä kamalat patsaat olivat vain väsyneen turistin painajaista ja oikeasti Skopje on jotain täysin muuta.
Kuvia lupaan lisätä huomenna jos ne patsaat ihan oikeasti ovat olemassa.
Pikkubussiin matkustajia astui kuusi ja matka sujui mukavasti, nuori kuljettaja kuunteli hienoa kreikkalaista musiikkia, raja ylitettiin näppärästi, 10 minuutin tauko tullivapaita ostoksia varten ja neljässä tunnissa ehdittiin jo Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen. Minusta on tullut tällä matkalla bussimatkustamisen suuri ystävä.
On vaikeaa hetkessä orientoitua uuteen maahaan, uuteen kieleen, uuteen rahayksikköön. Ja aina myös varoo rautatieaseman innokkaita takseja - tänään loukkasin asenteellani skopjelaista taksimiestä, joka huomautti minulle, että nyt ei olla Albaniassa. Lisäksi hän valisti minua kertomalla, että Makedonia olisi jo EU:n jäsen elleivät kreikkalaiset riitelisi maan nimestä.
Vaan Skopje on oikeasti erittäin, erittäin hämmentävä paikka. Kummallinen sekoitus rähjäisyyttä, epämääräisiä kerrostaloja ja ihan upouusia kansallissankareiden antiikkipatsaita, uutuutta hohtava riemukaari, pylväitä ja kävelysiltoja patsasriveineen. Siis uudelleen rakennuttua antiikin maailmaa. Olin yllättynyt, lopulta ihan sanaton.
Selitys löytyy hallituksen Skopje 2014-projektista. Ymmärrän hyvin hankkeen arvostelijoita eikä historiallinen kitsch tunnu parhaalta kohteelta kuluttaa valtaisa summa rahaa köyhässä maassa: hankkeen budjetin kerrotaan olevan jotain 80-500 miljoonan euron väliltä. En mitenkään voi ymmärtää.
Tässä ensimmäisen päivän ajatukset ja tunnelmat. Nyt aion nukkua ja toipua kaikesta nähdystä. Ehkä
huomaan aamulla, että kaikki nämä kamalat patsaat olivat vain väsyneen turistin painajaista ja oikeasti Skopje on jotain täysin muuta.
Kuvia lupaan lisätä huomenna jos ne patsaat ihan oikeasti ovat olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti