Bukarestin Gara Nord jäi taakse. Juna 461 raiteelta kolme, päämäärä Sofia.
Juna oli kulunut ja kauhtunut, matkustajia vain vähän. Muiden tavoin meillä oli mukana omat eväät, tosin laihemmat kuin kokeneemmilla kulkijoilla. Tässä junassa ei ravintolavaunua ollut.
Pitkiin junamatkoihin olin varautunut hyvin: iPadiin ladattuna valmiiksi Lonely Planetin Eastern Europe-opas, muutama dekkari ja jokunen klassikko. Nyt niistä ei ole iloa ja ja ainoa pokkari oli pian luettu.
Junissa on viisasta pysyä hereillä - asemia ei kuuluteta ja niiden nimiä on vaikea varsinkin pimeässä nähdä. On vain oltava valpas, mutta ei liian hätäinen. Vierustoveri hyppäsi junasta väärällä asemalla, mutta kettteränä miehenä heitteli ensin matkatavarat takaisin junaan ja juoksi itse junan kiinni.
Viiden tunnin kuluttua Gora Orjahossa vaihto - mukavuudenhalu ja väsymys voittivat ja otimme taksin. Ystävällinen kuljettaja vei meidät pimeitä ja kapeita teitä Veliko Tarnovoon, selitti matkalla nähtävyydet ja maksoimme sovitut 15 euroa tyytyväisinä. Kuljettaja vaikutti tyytyväiseltä myös.
Veliko Tarnovo on kuin jännittävän satukirjan kuva, sumuinen kaupunki vuorenrinteella linnoitusten suojassa. Oli satanut lunta ja kaikki asukkaat lämmittivät uunejaan, savu tuoksui kahden päivän ajan kaikkialla. Hieno paikka.
Ja löysin lisää luettavaakin. Book Cave-divari oli vaikea löytää, mutta lopulta neuvottiin oikeaan
osoitteeseen. Englantilainen rouva istui pienessä liikkeessään, hyllyt täynnä englanninkielisiä kirjoja.
Liikeidea oli syntynyt halusta aloittaa elämässä jotain uutta, elää maaseudulla ja minimoida kustannukset. Jos liike ei elättäisi, ei jäisi velkaakaan. Luulen, että ihan jokaiselle ei olisi tullut mieleen Bulgaria ja Veliko Tarnova.
Toivon lämpimästi, että tämä businesidea kantaa.
Juna oli kulunut ja kauhtunut, matkustajia vain vähän. Muiden tavoin meillä oli mukana omat eväät, tosin laihemmat kuin kokeneemmilla kulkijoilla. Tässä junassa ei ravintolavaunua ollut.
Pitkiin junamatkoihin olin varautunut hyvin: iPadiin ladattuna valmiiksi Lonely Planetin Eastern Europe-opas, muutama dekkari ja jokunen klassikko. Nyt niistä ei ole iloa ja ja ainoa pokkari oli pian luettu.
Junissa on viisasta pysyä hereillä - asemia ei kuuluteta ja niiden nimiä on vaikea varsinkin pimeässä nähdä. On vain oltava valpas, mutta ei liian hätäinen. Vierustoveri hyppäsi junasta väärällä asemalla, mutta kettteränä miehenä heitteli ensin matkatavarat takaisin junaan ja juoksi itse junan kiinni.
Viiden tunnin kuluttua Gora Orjahossa vaihto - mukavuudenhalu ja väsymys voittivat ja otimme taksin. Ystävällinen kuljettaja vei meidät pimeitä ja kapeita teitä Veliko Tarnovoon, selitti matkalla nähtävyydet ja maksoimme sovitut 15 euroa tyytyväisinä. Kuljettaja vaikutti tyytyväiseltä myös.
Veliko Tarnovo on kuin jännittävän satukirjan kuva, sumuinen kaupunki vuorenrinteella linnoitusten suojassa. Oli satanut lunta ja kaikki asukkaat lämmittivät uunejaan, savu tuoksui kahden päivän ajan kaikkialla. Hieno paikka.
Ja löysin lisää luettavaakin. Book Cave-divari oli vaikea löytää, mutta lopulta neuvottiin oikeaan
osoitteeseen. Englantilainen rouva istui pienessä liikkeessään, hyllyt täynnä englanninkielisiä kirjoja.
Liikeidea oli syntynyt halusta aloittaa elämässä jotain uutta, elää maaseudulla ja minimoida kustannukset. Jos liike ei elättäisi, ei jäisi velkaakaan. Luulen, että ihan jokaiselle ei olisi tullut mieleen Bulgaria ja Veliko Tarnova.
Toivon lämpimästi, että tämä businesidea kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti