Bussilla Podgorican kautta Albaniaan. Kauniita maisemia, edullista ja helppoa, bussinkuljettaja keräsi nimilistan ja passit, hetki odottelua rajalla ja eteenpäin. Mielikuva suljetusta kummajaisesta Enver Hoxhan diktatuurin aikana on vanha ja Albania yllättää tulijan. Paljon on muuttunut ja nopeasti.
Muutamassa tunnissa Shkoderissa - paikassa jolla on monta nimeä tai ainakin kirjoitusasua: Skutari, Shkoder, Shkodra.
Kaupunki vaikuttaa vilkkaalta ja yllättävän suurelta, 1990-luvulla perustettu yliopisto näkyy katukuvassa: paljon nuoria ihmisiä ja eloisaa tunnelmaa.
Ja täällä vasta on kahviloita, ei niitä trendikkäitä uuskahviloita vaan ihan aidon vanhanaikaisia kuluneita kuppiloita vieri vieressä. Kaupunkilaiset istuvat kahville, tarjoilija kantaa pöytiin vesilasit, keskustellaan ilmeisen kiireettä ja moni sytyttää savukkeen. Näyttää varsin viihtyisältä.
Tänään kuulin ensimmäisen rukouskutsun minareetista, näin monta fransiskaaninunnaa iltamessuun kiirehtimässä ja maa oli virallisesti täysin ateistinen valtio vielä 1990-luvulle. Ihmislaji on sopeutumisen mestari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti